Kodin ja metsän välissä on tunnin matka

Mummula on aina ollut Tiina Saarelle läpi elämän rakas vapaa-ajan viettopaikka. Viihtyisän maalaistalon yhteydessä on aina ollut metsää, johon tamperelainen Saari alkoi kiinnittää isommin huomiota vasta pari vuotta sitten.

– Sitä on pitänyt vähän jopa itsestäänselvänä. Siinä se on ollut aina olemassa. Jos äitini joltain alueelta puita myi, niin se oli itselle aiemmin ”ihan sama”.

Merkitys muuttui isosti pari vuotta sitten, kun Saaren äiti menehtyi ja Jämsässä sijaitsevat metsäosuudet periytyivät Saarelle ja hänen veljelleen. Noin 60 hehtaarin metsä on tullut tutuksi ja Saari myöntää suorastaan hurahtaneensa etämetsänomistajuuteen ja sen kiemuroihin.

– Haluan tietää mahdollisimman paljon ja osallistua päätöksentekoon, joten olen aivan hullaantunut tästä aiheesta. Metsän omistamisesta on tullut jopa jonkinlainen harrastus, Saari naurahtaa.

– Olen työurani tehnyt ammatillisena opettajana, opinto-ohjaajana ja erityisopettajana ja työskennellyt myös terapeuttina ja työnohjaajana, joten ei minulla ole mitään aiempaa tietopohjaa metsän omistamiseen, hän kertoo.

Isoja oppeja

Saari toteaa, että ei hän vieläkään mikään asiantuntija ole, mutta metsästä ja sen omistamisesta on tullut tärkeä asia. Välimatkaa metsätilalle on tunnin verran, joka on etämetsänomistajan mukaan sopiva etäisyys.

– Isoin oppi tässä kaikessa onkin ollut juuri se, että metsänomistaja voi olla niin monella eri tapaa. Ei tarvitsekaan asua siinä metsän vieressä ja tuijottaa sitä vuoden jokaisena päivänä.
 

Tiina Saari kuuluu Päijänteen metsänhoitoyhdistykseen, jonka arvion mukaan joillakin alueilla on syytä pian tarkastella tukkipuiden tilannetta. - On hyvä, että mikään päätös ei ole yksin omilla harteilla. Kuva: Outi Suoranta
 

Metsän omistaminen ja asioiden hoitaminen etänä on lähentänyt myös sukulaissuhteita. 66-vuotiaalla Saarella on veljensä ja hänen poikansa kanssa yksi metsäyhtymä ja toisessa on mukana enemmän lähisukulaisia. Yksi osakas on ammatiltaan metsänhoitaja.

– Hänestä on ollut suuri apu ja tuki monessa asiassa. Se, että apua ja asiantuntijuutta saa tarvittaessa nopeastikin, luo mielenrauhaa muun muassa siihen, etten joudu yksin tekemään isoja päätöksiä.

Uusia ihmisiä

Saaren metsissä on hyvin monenlaisia alueita; on vastaistutettuja osuuksia, nuorta metsää ja osa kuvioista lähenee jo tukkipuuvaihetta. Toiseen yhtymään kuuluu myös luonnonsuojelualue.

– Mummu ja äiti eivät tehneet metsille juuri mitään ja osa alueista kasvoi hyvinkin tiheäksi. Meidän ajatuksena on maltillisesti mutta kuvio kerrallaan työstää ja tarvittaessa uudistaa.

Saari kehuu vuolaasti etämetsänomistajan tukena olevia palveluita ja erityisesti OmaMetsä-sivustoa. Saari on myös kuunnellut Metsäkeskuksen erilaisia webinaareja ja käynyt esimerkiksi Tampereen seudun metsänomistajat ry:n järjestämillä retkillä ja muissa tilaisuuksissa.

– Metsän omistaminen on saanut tutustumaan ihan eri tavalla uusiin ihmisiin, joiden kanssa onkin paljon yhteisiä puheenaiheita. On todella kiva kuulla muidenkin mietteitä ja nyt tiedän kenen puoleen voi tarvittaessa kääntyä.

Kiinni suvun historiassa

Monenlaista voi tulla etämetsänomistajanakin vastaan. Väyläviraston on tarkoitus louhia maan alle tunneli, joka oikaisee merkittävästi Oriveden ja Jämsän välistä rataosuutta. Ja kyllä, työmaa osuu juuri Saaren omistamalle metsäosuudelle.

– Meidän maille on siis tulossa louhikkovuori, mutta se maisemoidaan ja luonnollisesti myös korvataan. Minusta on kuitenkin kaikkien yhteinen etu, että tunneli tehdään.

Metsä on muuttunut siinä missä Saari itsekin, eikä sinne enää tule mentyä vain oleskelemaan.

– Lapsena ja nuorena tietyt marja- ja sienipaikat olivat hyvin tiedossa, mutta myöhemmin jotain osuuksia on myytykin ja jopa ne läheisimmätkin paikat ovat menneet omassa mielessä vähän sekaisin. Luulen, että saattaisin joillekin alueille jopa eksyä, jos yksin metsään lähtisin.

Saaren mukaan metsän omistajuus tuo myös tietynlaista varmuutta elämään, on taloudellinen kiinnekohta ja pitää kiinni suvun historiassa.

– Mummu on oman osuuden perinyt aikoinaan isältään ja äiti omalta äidiltään ja enoltaan, joten mikä minä olen tätä yhteyttä katkaisemaan. Moni muu osoite on elämän aikana vaihtunut, mutta metsä on aina ollut pysyvä.
 

Etämetsänomistajien määrä kasvaa, kun väestöä keskittyy kaupunkeihin. Kuva: Sanna Talsta
 

Etämetsänomistajien määrä kasvaa tulevaisuudessa

Etämetsänomistajalle ei ole mitään virallista määritelmää, mutta Tampereen seudun metsänomistajat ry:n puheenjohtaja Markku Lahtinen arvioi, että Saari on loistava esimerkki hyvin perinteisestä etämetsänomistajasta.

– Minusta etämetsänomistaja on sellainen, joka ei asu metsätilansa välittömässä läheisyydessä, vaan ehkä tyypillisesti kaupungissa tai keskustaajamassa. Hänellä on metsälleen sen verran matkaa, että siellä käymiseen pitää varata vähintään kokonainen päivä.

Etämetsänomistajien liitto koostuu paikallisista metsänomistajayhdistyksistä. Liiton jäseniä on noin 3 000, joilla on omistuksessa yhteensä noin 500 000 hehtaaria metsää. Tamperelainen Lahtinen on yksi hallituksen jäsenistä ja myös hän itse on etämetsänomistaja. Hänen perheellään on 70 hehtaarin verran metsää Sastamalassa.

– Uskoisin, että Suomessa väestön keskittyminen kaupunkiseuduille ja asutuskeskuksiin vielä jatkuu ja sitä kautta etämetsänomistajien määrä edelleen kasvaa.

– Lisäksi metsänomistajat ovat nykyisin keski-iältään varsin iäkkäitä, joten sukupolvenvaihdoksia on tulevina vuosina paljon edessä. Samalla usein metsät vielä jaetaan pienemmiksi tiloiksi ja tämäkin saattaa lisätä metsänomistajien määrää.
 

Etämetsänomistajien apuna on useita sähköisiä palveluita. Kuva: Pixabay
 

Sähköiset palvelut apuna

Tampereen Seudun Metsänomistajat ry:n tarkoitus on toimia Tampereen seudulla asuvien metsänomistajien yhdyssiteenä, lisätä jäsentensä taitoja hoitaa hyvin omaa metsäänsä, lisätä jäsentensä tietoutta kaikissa metsänomistamiseen liittyvissä asioissa neuvonnan, koulutuksen ja tutustumiskäyntien avulla sekä järjestää jäsenten toiveiden pohjalta metsällistä virkistystoimintaa.

–  Rohkaisisin kaikkia metsänomistajia kiinnittämään entistä enemmän huomiota metsien hoitoon. Haluavat he sitten metsiltä parasta taloudellista tuottoa tai vaikka säilyttää metsänsä suojelualueina, niin kannattaa hyödyntää esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten palveluita tai esimerkiksi kaupallisten toimijoiden palveluita, joita on nykyisin yhä enemmän tarjolla.

Lahtinen muistuttaa, että digitalisaation myötä jokaiselle metsänomistajille on Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun kautta saatavilla erittäin tarkat ja lähes ajantasaiset tiedot omista metsistä kuvio kuviolta.

– Sähköisiä palveluita kannattaa opetella käyttämään, sillä todennäköisesti ne kehittyvät jatkossa nopeimmin. Metsän omistamista ei tarvitse pelätä, sillä tietoa ja vertaistukea metsäasioiden hoitoon on hyvin saatavilla, esimerkiksi paikallisilta metsänomistajien yhdistyksiltä.

Lahtisen mukaan suurin osa metsänomistajista tunteekin palvelut varsin hyvin. 

– Uusille metsänomistajille olisi tärkeää saada esimerkiksi pieni tietopaketti tarjolla olevista palveluista aina omistusoikeuden vaihtuessa.