Tällainen on keskiverto uusi metsänomistaja

Tamperelaisesta Heli Lehtomäestä tuli metsänomistaja reilu vuosi sitten. 

– Sain metsän lahjoituksena isältäni ja maksoin siitä lahjaveron. Nyt se on sitten minun metsäni, hän kertoo. 

Sukupolvenvaihdos sujui nopeasti, kun vaihtoehdot oli ensin punnittu ja nimet laitettu papereihin. Lehtomäki on keskustellut isänsä kanssa paljon metsästä ja sen hoidosta. He kävivät myös yhdessä metsänhoitoyhdistyksen ammattilaisen kanssa kierroksella metsässä. 

– Maastokäynti oli hauska ja opettavainen, oikein huippu! Ammattilainen pystyi sanomaan, millaisia asioita seuraavaksi olisi tarpeen tehdä. Nyt on tulossa yksi hehtaarin kokoinen hakkuu ja sen jälkeen istutusta. Myös raivaamista metsässä riittää. Kaikkea en ehdi enkä osaa tehdä itse, joten ostan sitten tarvittaessa palveluita. 

Lehtomäen metsät ovat Multialla Keski-Suomessa. Kotipihasta on sinne noin parin tunnin ajomatka. Metsätilalla on muutamia koivikoita. Yksi niistä on istutettu samana vuonna, kun Lehtomäki syntyi. Lisäksi on hieman suometsää ja männiköitä kuivilla kankailla. 

– Pappani on viljellyt näitä metsiä aikanaan, ja isäni on hoitanut niitä hyvin ja tehnyt lähes kaiken itse. Haluan myös huolehtia siitä, että metsät pysyvät terveinä ja kasvavat hyvin. 
 

Heli Lehtomäki harrastaa retkeilyä luonnossa. Omalla metsällä on taloudellista arvoa, mutta siellä voi myös ulkoilla ja kerätä voimia arkeen. 
 

Metsät siirtyvät usein suvussa

Heli Lehtomäki on hyvin lähellä keskivertoa suomalaista uutta metsänomistajaa. Hän on keski-ikäinen kaupungissa asuva nainen, joka omistaa noin 30 hehtaaria metsää.  

Vuonna 2024 metsänomistajaksi tuli noin 7 500 yksityishenkilöä, joista miehiä oli 55 prosenttia ja naisia 45 prosenttia. Tämän lisäksi muodostui uusia kuolinpesiä, joiden osakkaissa oli sekä uusia että ennestään metsää omistavia.

Uudet metsänomistajat ovat useimmiten perineet tai ostaneet sukulaisiltaan metsää, jonka he omistavat yksin tai yhdessä muiden osakkaiden kanssa. Usein metsää omistetaan perheen kesken. 

Keskiverto uusi metsänomistaja asuu nykyisin useimmiten kaupungissa ja etäisyyttä omaan metsään on yli sata kilometriä. Metsänomistuksen asiantuntija Esa Lappalainen Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että etämetsänomistajuus on selvästi lisääntynyt. Etämetsänomistajille onkin viime vuosina tullut avuksi erilaisia sähköisiä palveluita. 

– Yhä useammalla uudella metsänomistajalla ei ole aiempaa kokemusta metsätöistä. Myös arvot ovat muuttuneet. Metsänomistus ei ole enää pelkkää puuntuotantoa, vaan luontoasiat ja suojelu kiinnostavat aiempaa enemmän, hän kertoo.

Lappalainen on huomannut, että uusia metsänomistajia askarruttavat kuitenkin vuodesta toiseen hyvin samanlaiset asiat. Neuvoja kaivataan erityisesti metsäveroilmoituksen tekemiseen ja metsävähennyksen käyttöön. Myös tuleva puukauppa herättää usein kysymyksiä. 

Heli Lehtomäki luottaa metsäasioissa paljon isänsä ja metsänhoitoyhdistyksen tutun ammattilaisen neuvoihin ja asiantuntemukseen. 

– Minulla on metsäveroilmoitusta varten hyvät muistiinpanot ja kuitit tallessa. Annan kuitenkin ammattilaisen hoitaa ilmoituksen tekemisen, että se menee kerralla oikein. Pystyisin itsekin kyllä perehtymään asiaan, mutta näin säästyy aikaa ja vaivaa.

– Metsänhoidon kanssa edetään rauhallisesti. Jotta metsät kasvavat hyvin, tarvitaan harvennuksia ja hakkuita myös.  
 

Uudet metsänomistajat omistavat yksin tai yhdessä muiden kanssa keskimäärin 31 hehtaaria metsää. 
 

Metsään voi tutustua rauhassa

Metsänomistuksen alkumetreillä ei tarvitse hätäillä. Esa Lappalaisen mukaan aluksi voi rauhassa selvittää esimerkiksi Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta, millainen oma metsä on.

– Kannattaa miettiä omia arvojaan ja mitä haluaa metsällä tehdä. Sen jälkeen on hyvä mennä ammattilaisen kanssa metsään, jos mahdollista. Metsäammattilaiset osaavat kertoa, mitä voi tehdä ja minkälaiset menetelmät onnistuvat. Se on hyvä muistaa, että metsänomistaja kuitenkin päättää aina omasta metsästään.

Lappalainen kannustaa tutustumaan myös metsänhoitotöihin pikkuhiljaa. Jos haluaa hoitaa itse taimikoita tai tehdä esimerkiksi polttopuita, voi hankkia oman raivaussahan ja moottorisahan sekä turvavarusteet. Sen isompia hankintoja ei välttämättä tarvitse tehdä. 

– Esimerkiksi heinän poljenta puuntaimien ympäriltä taimikossa on työ, jota on helppo tehdä omatoimisesti. Taimikonhoito on erinomaista liikuntaa. Ensimmäisillä reissuilla metsään kannattaa ottaa eväitä ja juomista mukaan sekä pitää riittävästi taukoja. Näin tekeminen säilyy mielekkäänä. 

Heli Lehtomäki kertoo, että vaikeimpia asioita uutena metsänomistajana oli ehkä hieman yllättäen juuri moottorisahan osto. Aluksi liikkeissä ei häntä huomattu, eikä tultu auttamaan valinnassa.

– Onneksi yhdessä liikkeessä oli hyvä myyjä, joka auttoi. Teimme kaupat ja kannoimme autoon sekä moottorisahan että turvavarusteet. Ensi kesänä voin sitten tehdä polttopuita. 

Lehtomäki pyrkii käymään omassa metsässään noin kerran kuukaudessa. Samalla voi käydä tervehtimässä omia vanhempia, jotka asuvat Multialla. Metsätilan lähistöllä on myös suvun mökki ja järvi, jossa perhe käy kesällä uimassa. Talvella he ulkoilevat ja paistavat makkaraa.

– Metsässä olo rentouttaa. Uskon, että verenpaineetkin laskevat. Minulle retkeily ja luonnossa liikkuminen ovat paitsi työtä, myös rakkaita harrastuksia, kertoo Suomen Partiolaisten järjestöpäällikkönä työskentelevä Lehtomäki.

Hänellä on kaksi poikaa, jotka ovat 16 ja 21 vuotta. Myös pojat ovat innostuneita metsätöistä. 

– Heidät otan sitten avuksi istutuksiin, ja moottorisahaa pääsevät myös käyttämään.  
 

Moni uusi metsänomistaja asuu nykyään kaukana omasta metsästään, niin Heli Lehtomäkikin.