Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Metsänomistaja, tunnista ainakin nämä metsän tuhohyönteiset

Kirjanpainaja, ytimennävertäjät ja mäntypistiäiset ovat merkittävimpiä metsiä vaivaavia tuholaisia. Metsien hyönteistuhoriskiä lisäävät ilmasto-olosuhteiden muutokset, tuuli- ja lumituhot sekä sopimattomilla kasvupaikoilla kasvavat puustot. Metsänomistaja voi ennaltaehkäistä hyönteistuhoja pitämällä metsät terveinä, tekemällä metsähoitotoimenpiteet oikea-aikaisesti ja valitsemalla kullekin kasvupaikalle parhaiten soveltuvat puulajit. 

Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.
Ruskomäntypistiäisiä männyn oksassa.

Ruskomäntypistiäisen toukka syö männyistä neulaset uusinta vuosikertaa lukuun ottamatta.

07.09.2021

Teksti: Pekka Kuitunen, Anne Kaljunen, Kuvat: Timo Silver

Ilmasto-olosuhteiden muutokset ja äärevöityminen, esimerkiksi kuivuus, lisäävät metsien hyönteistuhoriskiä. Myös tuuli- ja lumituhot altistavat metsiä hyönteisten aiheuttamille seurannaistuhoille varsinkin silloin, jos vahingoittuneita puita jää runsaasti metsään. Tuhoille alttiita ovat myös sopimattomilla kasvupaikoilla kasvavat puustot. 

Hyönteistuhojen ennaltaehkäisyssä hyvä nyrkkisääntö on pitää metsät terveinä ja elinvoimaisina. Monet metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset iskevät ensisijaisesti vahingoittuneisiin, sairaisiin tai muuten heikentyneisiin puihin.  

– Kullekin kasvupaikalle tulee valita sille soveltuva puulaji ja tehdä taimikonhoito- ja muut metsänhoitotoimenpiteet sekä hakkuut oikea-aikaisesti. Tuoreet tuulenkaadot ja vahingoittuneet havupuut tulee poistaa metsästä metsätuholain mukaisesti. Lehtipuut ja jo pidempään kuolleena olleet havupuut voi kuitenkin huoletta jättää metsään lahopuustoa kartuttamaan, opastaa metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen Suomen metsäkeskuksesta. 

Sekapuustoiset, useamman puulajin muodostamat metsiköt tarjoavat myös jossain määrin puskuria erilaisille tuhoille. 

Jos metsänomistaja epäilee hyönteistuhoa omassa metsässään, on tuhonaiheuttaja ja tuhon laajuus syytä selvittää nopeasti vaikkapa metsäammattilaisen avustuksella ja päättää tämän jälkeen tarvittavista toimenpiteistä. Joidenkin tuhojen kohdalla ripeällä toiminnalla voidaan tuhojen laajeneminen pysäyttää, tiettyjen tuhojen osalta on tyydyttävä odottelemaan.  

Kirjanpainaja 

Kirjanpainaja on merkittävin kuusikoissa tuhoja aiheuttava kovakuoriainen. Kirjanpainajien parveilu alkaa, kun päivälämpötila kipuaa keväällä 20 asteen tienoille. Kirjanpainajat iskeytyvät pääsääntöisesti tuoreeseen puutavaraan ja vahingoittuneisiin puihin. Jos kanta on runsas, ne voivat porautua myös terveisiin puihin ja aiheuttaa puiden kuivumisen. Etenkin uudistusalojen paahteisten reunojen vanhat kuuset ovat alttiita kirjanpainajatuhoille. Iäkkäät kuusikot on suositeltavaa uudistaa ajoissa tuhojen ehkäisemiseksi.  

Kirjanpainaja ja ruskeaa purua puun kuorella.

Kirjanpainaja hyötyy kuumista ja kuivista kesistä.  
 

Ytimennävertäjät 

Ytimennävertäjät (vaakanävertäjä ja pystynävertäjä) ovat merkittäviä mäntyjen tuholaisia. Ne aiheuttavat kasvutappioita katkomalla latvakasvaimia. Puiden latvat harsuuntuvat piikkimäisiksi, ja puut voivat kuolla tuhojen jatkuessa vuodesta toiseen. Pystynävertäjä voi lisäksi iskeytyä lisääntymään heikentyneisiin puihin ja aiheuttaa niiden kuolemisen. Vaakanävertäjä puolestaan levittää sinistäjäsientä, joka laskee puuaineksen arvoa. 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on kaksi ytimennävertäjää lähikuvassa puunkaarnalla. Oikeanpuoleisessa kuvassa on männyn latvustoa, jonka ytimennävertäjä on tuhonnut.

Ytimennävertäjät parveilevat varhain keväällä ja siirtyvät lisääntymään puun kuoren alle ja kaatuneisiin sekä heikentyneisiin puihin. Kesä–heinäkuussa aikuistuneet kuoriaiset lentävät lähipuiden latvoihin nakertamaan vuosikasvaimia ontoiksi. 
 

Mäntypistiäiset 

Mäntypistiäisiä on useita lajeja, mutta varsinaisia tuholaisia ovat ruskomäntypistiäinen ja pilkkumäntypistiäinen, joiden toukat syövät männyn neulasia. Suomessa yleisemmän ruskomäntypistiäisen harmaanvihreä, mustapäinen, pitkittäisjuovainen toukka syö neulaset uusinta vuosikertaa lukuun ottamatta. Kun puiden neulasista syödään vain osa, puut toipuvat yleensä hyvin.  

Kuivina, lämpiminä kesinä voi syntyä massaesiintymiä, jolloin männiköt tulevat syödyiksi lähes neulasettomiksi kymmenien tai jopa satojen tuhansien hehtaarien alueelta. Joukkoesiintymät kestävät yleensä muutaman vuoden kunnes kanta romahtaa luontaisten tekijöiden, kuten loisten, petojen ja virustaudin ansiosta.  

Pilkkumäntypistiäinen on ruskomäntypistiäistä vaarallisempi, sillä sille kelpaavat kaikki neulaskerrat. Toukka on kellanvihreä ja mustapäinen, kyljissä rivi mustia pilkkuja. Pilkkumäntypistiäisen massaesiintyminen voi johtaa huomattavaan puuston kuolleisuuteen, varsinkin jos syöntiä esiintyy kahtena vuonna peräkkäin. Pilkkumäntypistiäistuhoriski voi kasvaa myös Suomessa ilmaston lämmetessä. 

Ennaltaehkäiseviä keinoja ei näille juurikaan ole, mutta ruskomäntypistiäistuho pystytään biologisesti torjumaan monisärmiövirusvalmisteella. Mäntypistiäistuhoista kärsineitä metsiköitä ei kannata harventaa ennen kuin epidemiavaihe on ohitse. 
 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on ruskomäntypistiäisiä. Oikeanpuoleisessa kuvassa on mänty, jonka neulasia pistiäiset ovat syöneet.​​​​​​​​​​​​​​

Ruskomäntypistiäinen syö männyistä neulasia.  

 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.