Talvikorjuu vaatii ennakkosuunnittelua

Metsänomistajan ja eläköityneen metsäammattilaisen Pentti Jorosen tilalla Etelä-Karjalan Parikkalassa usean hehtaarin talvileimikko oli odotellut jo tovin sopivia korjuukelejä. Hakkuualue sijaitsee turvemaalla, kuten neljännes Suomen kaikista talousmetsistä. 

– Viime vuosina on ollut hyvin erilaisia talvia. Edellinen talvi oli leuto. Nyt leudon alkutalven jälkeen on ollut useamman viikon kovia pakkasia, Joronen sanoo. 

– Näillä keleillä hakkuukoneen jättämä ajoura jäätyy kunnolla ja kantaa myös muutaman päivän päästä saapuvan raskaamman ajokoneen. 

Paikalla on myös Metsä Groupin metsäasiantuntija Jussi Kemppainen. Hän kertoo, että leimikot, eli hakkuualueet, voidaan jakaa korjuukelpoisuudeltaan kolmeen pääryhmään: talvi-, kesä- ja kelirikkokohde. Kelirikkokohde on nimensä mukaisesti näistä parhaiten saavutettavissa, jopa kelirikkoaikaan. Talvi- ja kesäkohteet jaetaan usein vielä alaluokkiin, esimerkiksi kuivan ja normaalin kesän kohteisiin. Korjuukelpoisuuden määrittää hakkuualueen ja puun kaukokuljetuksen heikoin kohta. 

– Toiset kohteet voivat onnistua pikkupakkasella, toiset vaativat kovaa pakkasta ja osa voi vaatia myös paksua lunta. Tämä kyseinen turvemaaleimikko vaatii useamman päivän reipasta pakkasjaksoa, Kemppainen sanoo. 
 

Turvemaamännikössä hyvä ajouran havutus parantaa merkittävästi ajouran kantavuutta.
 

Metsätien kunto ja kantavuus vaikuttavat myös hakkuutuloihin

Puun kaukokuljetuksissa Metsä Group käyttää talvikohteilla kahta luokkaa: talvi ja talvitie. Talvi-luokituksen tiellä kaukokuljetus onnistuu pikkupakkasella maan jäädyttyä. Talvitie tarvitsee kovaa tai pitkäkestoista pakkajaksoa, ja jäätymistä voidaan joutua vielä edistämään auraamalla eristävä lumi pois. Maaperän ominaisuudet määrittävät, kuinka tie jäätyy ja miten paksu routakerros tarvitaan puutavara-autolle riittävän kantavuuden saavuttamiseksi.  

Pienialaiset pehmeät paikat leimikolla voidaan usein ylittää esimerkiksi kapulatiellä tai hyvällä havutuksella sekä kaukokuljetuksessa murskeella. Tässä esiin astuu myös metsäomistajan oman toiminnan merkitys - metsätien kunto voi ratkaista leimikon korjuukelpoisuuden ja vaikuttaa näin myös puun kantohintoihin. 

Vaikka itse leimikko olisi korjattavissa talvikauden ulkopuolella, heikkokuntoinen metsäautotie voi tehdä siitä talvikorjuukohteen. Tämä näkyy myös puukauppatuloissa. Talvikorjuukorjuukohteilla puusta ei voida maksaa yhtä paljon kuin kesä- ja kelirikkokohteilla. 

– Tällä tilalla tie ei rajoita korjuuta talviaikaan, mutta itse leimikko on koko alaltaan talvikorjuukohde, Kemppainen sanoo. 
 

Heikosti kantavia kohtia voidaan vahvistaa eri menetelmillä. Kuvassa ojan ylityskohtaa on korotettu leimikolta korjatulla kuitupuulla.
 

Ennakkoraivaus helpottaa puunkorjuuta

Parikkalassa hakkuutyömaalla työskentelee Koneurakointi Mutikainen Oy:n hakkuukonekuljettaja Eero Matikainen. Hänen mukaansa ennakkoraivauksen merkitys korostuu talvikorjuukohteilla.

– Ennakkoraivaus on erittäin tärkeää. Kaikki helpottuu, kun kuljettaja näkee hyvin. Työn jälki paranee ja ajourat syntyvät oikeaan kohtaan, varsinkin kun työskennellään pimeällä talviaikaan.  

– Nyt kun ollaan pehmeällä maalla, uran havutus on tärkeää, se luo lisää kantavuutta, Matikainen sanoo. 

Pakkasjaksosta huolimatta leimikon paksu turvekerros tuntuu koneen painon alla. Vaikka havutus, lumikerros ja pinnasta jäätynyt turve kantavat jo hakkuukonetta, kokenut kuski tietää myös turvemaan talvikorjuun riskit. 

– Uppoamisvaara on aina, kun lunta ei kuitenkaan ole paljon. Näitä suomaitakin täytyy kuitenkin harventaa. Mitä enemmän olisi lunta, sitä parempi olisi koneella ajaa. Lumi luo itsessään kantavuutta, hän sanoo. 

Myös lumen laadulla on merkitystä. Kovan pakkasjakson aikana satanut kevyt lumi ei ole korjuun kannalta parasta mahdollista. Leudot jaksot pakkasten välissä toisivat lumeen kantavuutta. 

– Kun olisi kerran suvennut välissä, niin kova kerros kantaisi konetta vielä paremmin, Matikainen sanoo.
 

Hakkuukoneen kuljettaja Eero Matikainen hyödyntää työssään etenkin korjuukelpoisuuskarttaa. Siinä maan kantavuus on jaettu kuuteen eri luokkaan värikoodeilla, heikosti kantavasta punaisesta talvikohteesta parhaiten kantavaan tummanvihreään kelirikkokohteeseen.
 

Kartta-aineistot auttavat puunkorjuussa

Kaukokartoitustiedon kehitys on tuonut apua korjuukelpoisuuden määritykseen ja talvikorjuun toteutukseen. Esimerkkeinä voidaan mainita kosteusindeksi- ja korjuukelpoisuuskartat, joita voivat hyödyntää ammattilaisten lisäksi myös metsänomistajat maksuttomina palveluina. Näitä myös Matikainen käyttää hakkuukoneessaan. 

– Käytössä ovat erittäin hyvät kartta-aineistot. Etenkin korjuukelpoisuuskarttaa tulee käytettyä ahkerasti. Se helpottaa työskentelyä. Mitä punaisempaa kartalla on, sitä märempää maa on. Sinne ei kannata mennä ajelemaan huvikseen, hän sanoo.

Korjuukelpoisuuskartoissa metsämaa luokitellaan kantavimmista kelirikkokohteista aina talvikorjuukohteisiin. Korjuukelpoisuuskartta yhdistelee useita tietolähteitä, kuten kosteusindeksi-, maaperä- ja puustotietoa. Kosteusindeksi ennustaa veden virtausta ja kertymäkohtia, ja auttaa näin välttämään korjuun kannalta vaikeimmat paikat leimikolla. Kun vältetään syvien urapainaumien syntymistä ja maanpinnan rikkoutumista, estetään kiintoaineen kulkeutumista vesistöihin. Samalla turvataan tärkeitä metsäelinympäristöjä. 

Kosteusindeksi auttaa paikantamaan metsälaissa suojellut norot, purot ja lähteet luotettavammin, maastosuunnitteluun yhdistettynä. Kosteusindeksiä voidaan myös hyödyntää muun muassa säästöpuuryhmien ja tiheikköjen sijoittelussa. Pehmeät paikat voivat olla näille hyviä sijainteja niin luontoarvojen kuin puunkorjuunkin kannalta.  
 

Kosteusindeksi on arvio pohjaveden pinnan etäisyydestä maanpintaan. Kuvassa erottuu noro, joka puuttuu maastokartasta. Metsätien noron vesi alittaa siltarumpua pitkin juuri indeksin kuvaamassa kohdassa. 
 

Arvokkaat luontokohteet kannattaa merkitä kesällä

Erityistä ennakkosuunnittelua talvikorjuussa vaatii luonnonhoidon huomioiminen. Kartta-aineistoista voi ennalta havaita esimerkiksi valtaosan metsälain 10 §:n perusteella suojelluista kohteista. Luontokohteiden havaitseminen on kuitenkin hankalaa talvella pimeässä ja lumisessa metsässä. Näin ollen kaikki huomiota vaativat luontokohteet pyritään havaitsemaan ja merkkaamaan maastoon ja tietokantoihin jo sulan maan aikana. Epäselvissä tapauksissa voi pyytää tulkinta-apua viranomaisilta tai viivästyttää korjuuta yhden talven yli.

– Pidän kesäaikaisesta suunnittelusta näillä talvikohteilla. Nauhoitetaan luontokohteet ja merkataan havainnot karttoihin. Ennakointi on tärkeää, Jussi Kemppainen sanoo.

Talviaikaisella korjuulla on myös monia hyötyjä luonnonhoidon kannalta. Heikosti kantavilla alueilla maaperän rikkoutuminen ja siitä aiheutuvat kiintoainespäästöt vesistöihin vähenevät merkittävästi. Talviaikaiset harvennukset eivät myöskään merkittävästi häiritse nisäkkäiden lisääntymistä tai lintujen pesintää.  
 

Katso video puunkorjuusta talvella: https://youtu.be/pnnRXnprEwA

Video ja artikkeli on tuotettu Kestävää kasvua Kymenlaakson metsiin -hankkeessa  ja Kestävää kasvua Etelä-Karjalan metsiin -hankkeessa.