Yhteismetsä katsoo eteenpäin

Kauhavan yhteismetsä on Suomen ensimmäinen uuden yhteismetsälain mukaan perustettu, koko kunnan alueen käsittävä yhteismetsä, johon kuka tahansa voi liittää metsänsä yhteismetsän osuuksia vastaan.

Koko kymmenvuotisen toiminta-ajan hoitokunnan puheenjohtajana toimineen Alpo Puro-Ahon mukaan yhteismetsän perustamiseen vaikutti muutama keskeinen asia.

- Pohjan kaikelle loi Suomen metsäkeskuksen Metsätilojen tilusjärjestely- ja yhteismetsä -hanke ja ratkaisevinta oli, kun Kauhavan kaupunki laittoi 360 hehtaaria metsää pesämunaksi yhteismetsälle. Se oli vakuus, joka houkutteli myös yksityiset metsänomistajat mukaan, hän korostaa.

Puro-Aholle yhteismetsä oli ajatuksena läheinen, koska hänellä oli ennestään kokemusta jo peltojen tilusjärjestelyistä. Aisaparina yhteismetsän sihteerinä on koko ajan ollut Metsäkeskuksen projektipäällikkönä toimiva Arto Valkama. Yhteismetsän toimintaa on pyörittänyt aktiivinen hoitokunta.

Yhteismetsän hallinto toimii täysin vapaaehtoispohjalta. 

- Yhteismetsämme on ollut monen myöhemmin perustetun yhteismetsän toiminnan esikuvana, ja kehittämis- ja laajentamissuunnitelmaamme lainataan edelleen. Jopa joitain lakeja on esityksestämme muutettu, Puro-Aho sanoo.

Yhteismetsä ostaa palstoja aktiivisesti koko ajan

Yhteismetsän omistus perustuu osakastiloihin, jotka muodostavat omilla suhteellisilla osuuksillaan yhteismetsän osakaskunnan. Yhteismetsä maksaa kaikki verot ja ylijäämä jaetaan osakkaille verottomana.

Yhteismetsän tavoitteena on ollut kasvaa koko ajan. Metsänomistajille on tarjottu heti alusta alkaen aktiivisesti liittymismahdollisuuksia ja lisäksi on ostettu palstoja.

- Ostot ovat tapahtuneet tiukoin kriteerein. Palstoilta pitää saada kohtuuajassa tuottoa ja niiden pitää täydentää nykyistä omistusrakennetta, Valkama sanoo.

Palstojen sijainti eri puolilla kaupunkia aiheuttaa haasteensa hoito- ja korjuutöille. Työkohteiden keskittäminen samalla suunnalla oleville palstoille on hänen mukaansa kuitenkin osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.

Kauhavan yhteismetsän palstat sijaitsevat hajallaan eri puolilla pitäjää ja osin sen ulkopuolellakin. Alpo Puro-ahon ja Arto Valkaman mukaan metsätyökohteet kannattaa keskittää aina mahdollisuuksien mukaan samalle suunnalle. 

Uusien palstojen ostoon on käytetty 10 prosenttia vuotuisesta jaettavaksi tulevasta ylijäämästä. Myös osakkaat ovat voineet sijoittaa varojaan uusien palstojen ostoon ja saada vastineeksi lisää yhteismetsän osuuksia. 

Yhteismetsään liittyi perustamisvaiheessa 71 metsänomistajaa noin 1 400 hehtaarin kokonaispinta-alalla. Siitä yhteismetsä on kasvanut 100 osakkaan ja noin 1 900 hehtaarin yhteismetsäksi. Alun perin tavoitteena oli kasvaa jopa 4 000–5 000 hehtaarin suuruiseksi.

Puuston keskitilavuus on kasvanut 89 kuutiosta 100 kuutioon hehtaarilla ja kokonaispuusto 58 000 kuutiometrillä 188 600 kuutioon. Metsäsuunnitelman mukaiseen metsänhoitoon perustuva vuotuinen tuotto osakkaille on ollut noin 4,5 prosenttia. 

​​​​​​​​​​​​​​Uusia palstoja on ostettu tiukoin kriteerein ja palstoilta pitää olla kohtuuajassa saatavia hakkuutuottoja. Sopivaksi ostopalstojen kooksi on vakiintunut 5–40 hehtaaria.

Männynkuorta ja kuusenkerkkää

Yhteismetsä on koko ajan hakenut ja hakee jatkossakin uusia ansaintamahdollisuuksia, joista merkittävimmät ovat olleet metsän luomutuotteiden, männynkuoren ja kuusenkerkkien, keräys ja myynti. Se edellytti PEFC- ja FSC-sertifikaattien rinnalle myös metsänomistajakohtaista luomusertifikaattia. 

- Se saatiin vuoden 2021 alussa 1750 hehtaarille, sillä kannattava ja monipuolinen luomukeräys vaatii riittävän pinta-alan. Etelä-Pohjanmaan luomusertifioitu metsäpinta-ala noin kaksikymmenkertaistuikin kerralla, Valkama naurahtaa.

Sekä männynkuoren että kuusenkerkän keruuprosessit pilotoitiin eri luonnontuotehankkeiden kanssa. Niistä saatiin tulevia keruita ja myyntiä varten hyviä kokemuksia ja vahvistus sille, että toiminta on mahdollista saada kannattavaksi.

Männynkuorta on viime ja tänä vuonna kerätty 15 000 kiloa ja kuusenkerkkiä 700 kiloa. Suurimmaksi ongelmaksi havaittiin toimivan tukkuportaan puuttuminen. Ostajilla saattaa olla tarvetta pieniinkin eriin, jolloin tukulle olisi tarvetta.

- Myös erilaisten luomusertifiointivaatimusten pitäisi pysyä kohtuutasolla eikä kiristyä enää nykyisestä, Puro-Aho ja Valkama toivovat.