Erityisen tärkeät elinympäristöt pitää tunnistaa luonnossa

Vanha kuusimetsä varjostaa mutkittelevaa puron uomaa. Metsäneuvoja Juha Niemi Metsäkeskuksesta silmäilee ympärilleen ja tunnistaa kasveja. Puron ympäristössä Oulun Sanginsuussa kasvaa ainakin lehtovirmajuurta, hiirenporrasta, mesiangervoja ja ojakellukoita.

– Nämä ovat kaikki lehtokasveja. Kasvupaikka oli metsävaratiedoissa väärin, eli tässä puronvarressa on selvästi lehtoa. Purouoma on luonnontilainen, eli sitä ei ole oikaistu tai perattu, hän tuumaa.  

Niemi on tullut katsomaan, onko puronvarsi metsälain erityisen tärkeä elinympäristö, jossa ei saa tehdä hakkuita eikä metsänhoitotöitä. Tieto mahdollisesta metsälakikohteesta tuli puunostajalta. Hän oli jo tehnyt metsänkäyttöilmoituksen, mutta alkanut sitten empiä ja perunut ilmoituksen. 

– Varsinkin viime vuoden raakkutuhon jälkeen metsäammattilaisilta on tullut paljon pyyntöjä, että kävisimme tarkistamassa näitä kohteita. Kaikki ovat varovaisia ja haluavat varmistaa, ettei kävisi vahinkoja, Niemi kertoo.
 

Juha Niemi ylittää puron kieli keskellä suuta. Maastolaitteet eivät saisi kastua.

Metsälakikohteet erottuvat ympäröivästä luonnosta. 
 

Elinympäristöistä saa tietoa Metsään.fi-palvelusta

Metsänomistajat voivat katsoa Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta, onko heidän maillaan erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Palvelussa ei kuitenkaan ole aukottomasti kaikkia metsälakikohteita, koska niitä ei ole kartoitettu.  

– Näiden elinympäristöjen säilyminen ja niiden tunnistaminen on siis viime kädessä metsänomistajan, hakkuuoikeuden haltijan sekä hakkuun suunnittelijan ja toteuttajan vastuulla, eli tässä ei voi turvautua pelkästään Metsäkeskuksen tuottamaan tietoon, muistuttaa luontotietopäällikkö Miia Saarimaa Metsäkeskuksesta. 

Metsäkeskuksen paikkatietoaineistossa on tällä hetkellä yli 80 000 hehtaarin verran metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Eniten niitä on pienvesien, kuten purojen, norojen tai lähteiden ympärillä. Harvinaisimpia metsälakikohteita ovat esimerkiksi metsäkorte- ja muurainkorvet ja luhdat. 

Metsälakikohteet täytyy jättää hakkuiden ja metsänhoitotöiden ulkopuolelle, mutta metsänomistaja voi hakea tästä korvaukseksi ympäristötukea. 

– Joitakin erityisen hienoja alueita on mennyt myös pysyvään suojeluun. Siitä saatavaan korvaukseen metsänomistajat ovat yleensä olleet hirveän tyytyväisiä, Niemi kertoo.

Rajaaminen vaatii tarkkuutta

Juha Niemi saapastelee puronvartta ja harppaa sopivasta kohdasta puron yli. Korvissa inisee hyttysten kuoro. Niemi on jo todennut, että puronvarsi on metsälakikohde, mutta kuinka laajalta alueelta? Elinympäristön rajaamisessa täytyy punnita montaa eri asiaa. 

– Jo ennen metsään menoa varmistan kaavoista, onko alueella metsälaki voimassa. Metsässä katson esimerkiksi, onko lahopuuta tai eri-ikäistä puustoa, jotka ovat luonnontilaisuuden tunnusmerkkejä. Olen aiemmin käynyt myös luontokartoittajan koulutuksen. Siitä on ollut apua kasvien ja erilaisten kasvupaikkojen tunnistamisessa.

Kun Niemi on kulkenut puroa päästä päähän, kaivaa hän taskustaan puhelimen, jossa on paikkatieto-ohjelma. Siihen hän merkitsee elinympäristön rajoja. Ensin täytyy kuitenkin mitata, kuinka pitkiä ovat puron vieressä kasvavat puut. Vähintään yhtä monta metriä täytyy sisällyttää elinympäristöön puron molemmilta puolilta. 

– Pienvesielinympäristön rajaus menee sen mukaan. Puut varjostavat puroa ja tänne muodostuu tietynlainen pienilmasto. Se on yksi pienvesien metsälakikohteen tunnusmerkki, metsäneuvoja kertoo. 
 

Juha Niemi mittaa puron vieressä kasvavien puiden pituutta. 

Tesma on tyypillinen lehtojen laji.
 

Kun Niemi on kiertänyt alueen ympäri ja merkannut sen rajat, korjaa hän vielä paikkatieto-ohjelmaan tiedon metsän kasvupaikasta ja kirjaa ylös muitakin havaintojaan. Kun tiedot on tallennettu, päivittyvät ne noin vuorokaudessa Metsään.fi-palveluun. Tieto metsälakikohteesta näkyy myös metsäammattilaisille avoimen metsä- ja luontotiedon aineistoissa.

Niemi kertoo, että usein tarkistuskäyntiä metsässä pyydetään tilanteessa, jossa hakkuuta on suunniteltu ja tehty metsänkäyttöilmoitus. 

– Silloin pyydän mukaan metsänomistajan ja metsäammattilaisen, että käydään metsässä yhdessä. Usein he tulevatkin mukaan. Työ ei aina ole helppoa, kun luonnossa jokainen kohde on erilainen. Haluan aina tehdä elinympäristön määrittelyn huolellisesti, että tiedot varmasti ovat mahdollisimman oikein, Niemi kertoo.

Uusia arvokkaita elinympäristöjä löytyy jatkuvasti

Metsäkeskuksessa käytetään kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoja apuna uusien mahdollisten metsälakikohteiden tunnistamisessa. Myös metsäammattilaisten ja metsänomistajien ilmoitukset ovat tärkeitä. Metsäkeskuksen metsäneuvojat eri puolilla Suomea tarkistavat ilmoitettuja kohteita maastossa. 

– Uusia arvokkaita elinympäristöjä löytyy koko ajan, eli kaikki eivät ole meidän tiedossamme. Teemme koko ajan töitä, että tietoa olisi saatavilla mahdollisimman laajasti ja kattavasti. Tietoja käyttävät metsänomistajat ja metsäammattilaiset esimerkiksi metsätöiden tai suojelun suunnittelussa ja me Metsäkeskuksessa lainvalvonnassa, Saarimaa kertoo.

Joskus metsälakikohteen piirteet voivat myös muuttua tai kadota, jos esimerkiksi puronvarren puusto kaatuu myrskyssä. Tietoja täytyy siksi päivittää koko ajan. 

Saarimaa kertoo, että tulevina vuosina tarkkuus paranee merkittävästi metsävaratiedon tuotannossa. Sen seurauksena myös arvokkaita luontokohteita on helpompi löytää. Entistä tarkempaa tietoa voi saada jatkossa esimerkiksi metsän rakenteesta, pystylahopuista ja eri lehtipuulajeista. 

– Metsälakikohteet pitää säästää hakkuilta, koska niissä elää monipuolisesti eri lajeja ja uhanalaisiakin lajeja. Tietoa tuotetaan, varmennetaan ja päivitetään, jotta luontokatoa ei aiheutuisi ainakaan vahingossa. Tällä työllä todella on merkitystä, Saarimaa sanoo. 

Juha Niemi tallentaa tietoja tarkistamastaan elinympäristöstä. - Metsään.fi-palveluun ne päivittyvät jo heti seuraavana päivänä, kertoo luontotietopäällikkö Miia Saarimaa.

​​​​​​​

Puro näkyy kartalla paikkatieto-ohjelmassa. 
​​​​​​​