Miten metsätöiden kuormitusta vesistöihin vähennetään? – 5 kysymystä

1. Millaista haittaa metsien käsittelystä voi olla vesistöille? 

Metsätalouden eri toimet voivat aiheuttaa kuormitusta vesistöihin. Yleensä merkittävin haitta on kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Lisäksi metsien käsittely voi aiheuttaa humus-, metalli- ja happamuuskuormitusta. Maanpintaa rikkoutuu usein metsätöissä. Se aiheuttaa eroosiota, eli maaperän kulumista, jolloin kiintoainetta ja ravinteita pääsee huuhtoutumaan paljaasta maanpinnasta. 

Kuormitusta vesistöihin aiheuttavat erityisesti maanpintaa rikkovat toimet, kuten ojien kunnostus, maanmuokkaus ja puunkorjuusta tulevat maastovauriot. Ojitetuista suometsistä huuhtoutuu myös orgaanista hiiltä, joka aiheuttaa vesistöjen tummumista. 

2. Milloin riski vesistöhaittoihin on erityisen suuri?

Riski vesistökuormitukseen on erityisen suuri, kun toimitaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä, turvemailla, eroosioherkillä alueilla, pohjavesialueilla tai happamilla sulfaattimailla.
 

Suojaavaa puustoa järven rannassa. Kuva: Johanna Virtanen
 

3. Millä keinoilla kuormitusta vesistöihin voi vähentää? 

Vesistökuormitusta voi vähentää monin eri keinoin. Vesistökuormituksen riskiä lisääviä tekijöitä metsätöissä ovat muun muassa vesistön läheisyys, voimakkaasti maanpintaa rikkovat toimenpiteet, valuma-alueen suuri pinta-ala, jyrkkä maasto ja hienojakoinen maalaji. Nämä kannattaa huomioida metsätöiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesistökuormituksen vähentämisessä tärkein keino on välttää tarpeetonta maanpinnan rikkomista. Metsätöissä pitäisi rikkoa maanpintaa vain sen verran kuin metsän kasvun kannalta on välttämätöntä. Se on myös kustannustehokasta. Esimerkiksi ojien kunnostamisessa kannattaa kunnostaa vain ne ojat, joiden kunnostaminen on taloudellisesti kannattavaa ja välttämätöntä metsän kasvun turvaamiseksi.

Rantametsien hakkuissa tärkeä vesiensuojelukeino on vesistön ja pienveden rantaan jätettävä suojavyöhyke, eli alue jolle jätetään suojaavaa puustoa. On tärkeää, että suojavyöhykkeen maanpinta säilyy rikkoutumattomana. Vesistön suojavyöhykkeen pitäisi olla eroosioriskin mukaan vaihtelevan levyinen.

Liikkeelle lähtenyttä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta voi pysäyttää erilaisten vesiensuojelurakenteiden avulla. Ojiin jätettävät kaivukatkot ovat tehokkaita ja edullisia vesiensuojeluratkaisuja. Pintavalutuskentät ja kosteikot pidättävät tehokkaasti kiintoainetta ja sitovat ravinteita. Lisäksi tehokkaita vesiensuojelurakenteita ovat veden virtausnopeutta hidastavat ja tätä kautta eroosiota vähentävät putkipadot ja pohjapadot. Sen sijaan ojitusalueilla paljon käytetyt laskeutusaltaat ovat nykytiedon mukaan melko heikkotehoisia.

Lisätietoa eri vesiensuojelurakenteista on Metsänhoidon suosituksissa.  
 

Pohjapato hidastaa veden virtausnopeutta uomassa. Kuva: Marjo Ahola
 

4. Miten metsänomistaja voi vaikuttaa vesistöjen kuntoon? 

Metsänomistajan kannattaa keskustella metsäammattilaisen kanssa vesiensuojelusta aina, kun suunnitellaan hakkuuta, maanmuokkausta tai ojien kunnostamista. 

Rantametsän hakkuussa metsänomistaja voi pyytää rajaamaan rantaan vaihtelevan levyisen suojavyöhykkeen. Myös hakkuualan säästöpuut voi sijoittaa eroosioriskikohtiin, jolloin näiden riskikohteiden maanpinta säilyy rikkoutumattomana.

Metsänomistaja voi valita maanmuokkausmenetelmäksi metsänuudistamisen kannalta riittävän tehokkaan ja samalla mahdollisimman vähän maanpintaa rikkovan muokkausmenetelmän erityisesti vesistöjen rantametsissä.

Ojien kunnostamista kannattaa harkita huolellisesti. Ojitetuissa suometsissä puuston kasvua rajoittaa usein ravinnepuutos eikä liika märkyys. Vesistökuormitusta aiheuttavan ojien kunnostamisen voi joskus korvata suometsän tuhkalannoituksella. Jos ojia kunnostetaan, suositellaan kunnostamaan vain ne ojat, joiden kunnostaminen on välttämätöntä metsän kasvun turvaamiseksi.

Myös metsän kasvatustavalla on merkitystä. Erityisesti ojitetuissa suometsissä jatkuvalla kasvatuksella voi vähentää ojien kunnostustarvetta. Kun alueella on jatkuvasti vettä haihduttavaa puustoa, pysyy pohjaveden pinta riittävän alhaalla. Silloin ojia ei tarvitse kunnostaa, eikä liika märkyys haittaa puuston kasvua. 

Metsänomistaja voi teettää ojitusalueille erilaisia vesistökuormitusta vähentäviä vesiensuojelurakenteita. Vesiensuojelurakenteita voi teettää maanmuokkauksen yhteydessä tai erillisenä luonnonhoitotyönä. 

5. Voiko vesiensuojelutöihin saada tukea? 

Metsäkeskuksesta voi hakea luonnonhoidon tukea myös vesiensuojelutöihin. Tukea saa aiemmin toteutettujen metsäojitusten aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseen. 

Luonnonhoidon tuella voi suunnitella ja toteuttaa erilaisia vesistökuormitusta vähentäviä vesiensuojelurakenteita, kuten kosteikkoja, pintavalutuskenttiä ja patoja. Luonnonhoidon tukea voi saada suunnittelu-, toteutus- ja materiaalikustannuksiin sekä mahdollisiin lupa- ja toimitusmaksuihin. Luonnonhoidon tuki voi korvata kokonaan töiden kohtuulliset kustannukset. 

Luonnonhoidon tukea vesiensuojelutöihin voi hakea ympäri vuoden. Tuen hakeminen vaatii ammattilaisen tekemän toteuttamissuunnitelman. Vesiensuojelutöitä voidaan rahoittaa myös osana suometsänhoitohankkeita.

Lisätietoa luonnonhoidon tuesta on Metsäkeskuksen verkkosivuilla. 
 

Kosteikko sitoo kiintoaineita ja pidättää ravinteita. Kuva: Marjo Ahola