Onko metsässäsi liito-orava? – muista nämä 5 asiaa

1. Selvitä, onko metsässäsi liito-orava tai havaintoja siitä

Metsänomistaja voi tarkistaa omalla metsätilallaan sijaitsevat, viranomaisen luotettavina pitämät, liito-oravahavainnot Metsään.fi-palvelusta. Laji.fi-palvelusta voi katsoa liito-oravan tarkkaa paikkakuntakohtaista esiintymistietoa. Sieltä löytyvät ammattilaisten, luontoharrastajien ja kansalaisten ilmoittamat liito-oravahavainnot, eli kaikki liito-oravasta kerätty lajitieto. Seuraava askel on lähteä metsään ja selvittää, millaisessa metsässä havainto on tehty. 

Liito-oravat viihtyvät vanhoissa tai varttuneissa kuusivaltaisissa metsissä, joissa on lehtipuita ravinnonsaantiin sekä suuria kuusia, jotka antavat suojaa. Kuusen oksistoon liito-orava voi myös varastoida ruokaa talven varalle. Liito-oravametsässä pitää olla sopivia pesäpaikkoja sekä puustoiset kulkuyhteydet muille metsäalueille. Rehevät puronvarret, vesistöjen rantametsät ja pellonlaitametsät sopivat myös hyvin liito-oravan elinympäristöksi. 

Liito-orava voi esiintyä myös metsissä, joissa ei ole aiempia havaintoja lajista. Uudet havainnot olisi hyvä kirjata Laji.fi-palveluun.

Kevät on hyvää aikaa etsiä metsästä liito-oravan papanoita. Kuva: Tea Heikkinen

2. Säilytä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat

Lisääntymispaikassa liito-orava lisääntyy ja saa poikasia ja levähdyspaikassa se viettää päivänsä. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikassa on pesäpuu ja muuta lajin tarvitsemaa puustoa, jotka antavat ravintoa ja suojaa. Liito-oravan pesäpaikka on yleensä haavan tai muun lehtipuun kolo, pönttö tai tavallisen oravan rakentama risupesä puussa. Asutuksen lähellä sijaitsevissa metsissä pesä voi olla myös rakennuksessa. 

Metsänhoitotöissä ja hakkuissa pitää säilyttää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Myös puustoiset kulkuyhteydet muihin metsäalueisiin täytyy säilyttää, jotta liito-oravan poikaset pääsevät etsimään omaa elinpiiriään.

Kulkuyhteyksien pitää olla riittävän leveitä, jotta mahdolliset tuulituhot eivät katkaise liito-oravan reittejä. 

3. Hakkuut ja metsänhoitotyöt pitää suunnitella huolellisesti

Hakkuita voidaan yleensä tehdä myös metsissä, joissa on liito- oravahavaintoja. Näissä metsissä hakkuut pitää suunnitella aina tapauskohtaisesti, yhtä tapaa ei voi monistaa kohteesta toiseen. 

Kaikki hakkuutavat voivat olla mahdollisia liito-oravametsissä. Hakkuusuunnittelu tehdään sitä tarkemmin, mitä voimakkaampia hakkuita aiotaan toteuttaa. Hakkuiden suunnittelussa pitää turvata liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kulkuyhteydet sekä mahdollisuudet lisääntymiseen ja ruokailuun. Lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan hakkuiden ja muiden metsätöiden ulkopuolelle. Erilaiset harvennus- ja poimintahakkuut sopivat hyvin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön, sillä niissä metsä jää puustoiseksi ja liito-orava voi edelleen liikkua ja ruokailla alueella. Suuret kuuset, haavat ja kolopuut säästetään hakkuissa. 

4. Muutkin lajit kuin liito-orava hyötyvät monimuotoisesta metsästä

Liito-orava on sateenvarjolaji ja merkki monimuotoisesta metsästä. Liito-oravan asuttamassa metsässä on usein eri ikäisiä haapoja, suuria kuusia ja lahopuuta. Niiden kuorien alla ja oksien suojassa viihtyvät monet muut lajit. 

Talousmetsien luonnonhoidolla voi parantaa oman metsän luontoarvoja. Metsänomistajan kannattaa säästää metsässä erilaisia lehtipuita sekä vanhoja ja järeitä haapoja ja kuusia. Talousmetsien luonnonhoitoa ja valintoja tehdään kaikissa metsän kehitysvaiheissa, myös jatkuvassa kasvatuksessa. 

5. Joskus paras ratkaisu on metsän suojelu

Liito-oravan asuttamassa metsässä on yleensä monia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä, kuten kerroksellista puustoa, lahopuuta, monipuolista lehtipuulajistoa ja vanhoja, järeitä puuyksilöitä. Näiden rakennepiirteiden vuoksi liito-oravametsät voivat täyttää METSO-ohjelman valintakriteerit ja sopia suojeltaviksi. Metsänomistaja voi saada korvausta vapaaehtoisesta suojelusta. Suojelukorvaus lasketaan aina tapauskohtaisesti ja vaihtoehtoina ovat metsän määräaikainen tai pysyvä suojelu. 

Liito-orava on uhanalainen laji, joka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Suojelu on tärkeää, että laji säilyisi tulevaisuudessakin. Suurin osa liito-oravista elää talousmetsissä. Liito-oravan kanta on taantunut, koska sille sopivia elinympäristöjä on entistä vähemmän ja elinympäristöt ovat pirstoutuneet. Suojelun, talousmetsien luonnonhoidon ja harkitun metsänkäytön kautta liito-oravan elinympäristöjä voidaan turvata. 

Esimerkiksi pellonlaitametsät voivat sopia liito-oravan elinympäristöksi. Tässä metsässä liito-orava ruokailee lehtipuissa pellon reunassa ja sen risupesät ovat taustalla olevissa kuusissa. Kuva: Tea Heikkinen