Rakennepiirteet ratkaisevat – näin metsän monimuotoisuus turvataan

1. Mitä monimuotoisuus tarkoittaa metsänomistajalle? 

Käytännön metsätaloudessa monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että talousmetsissä ylläpidetään sellaista puuston ja elinympäristön luontaista vaihtelua, joka tukee mahdollisimman runsasta eliölajistoa. Metsänomistajalle se tarkoittaa, että metsätaloudessa huolehditaan metsäluonnon monimuotoisuudesta puuntuotannon ohella, eli aina hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä suojataan monimuotoisuutta sekä edistetään sen kehittymistä. Monimuotoisuudelle arvokkaat elinympäristöt ja luontokohteet rajataan aina hakkuiden ja hoitotöiden ulkopuolelle.  

Monimuotoinen metsäluonto on sinällään itseisarvo, joka tuo metsänomistajalle suoraan hyötyä. Monimuotoinen metsä on elinvoimaisempi ja vastustuskykyisempi tuhoille kuin yksipuolinen metsä. Metsät ovat myös monien uhanalaisten lajien elinympäristö. Suojelualueet eivät yksin riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, vaan metsäeliöstö tarvitsee kytkeytyvämmän ja tiheämmän elinympäristöjen verkoston. 

Naapurikiinteistöllä toteutunut hakkuu voi muuttaa ja pirstaloida merkittävästi metsän olosuhteita. Esimerkiksi eliöstön kulkuyhteydet voivat katketa tai avoimempi alue altistaa reunametsän paahteisuudelle, jonka myötä varjossa viihtyvä laji voi hävitä.  
 

Neljännes metsälajeista tarvitsee lahopuuta. Erityisesti järeää lehtilahopuuta tarvittaisiin lisää talousmetsiin. 
 

2. Millaisia ovat monimuotoisuudelle tärkeät metsän rakennepiirteet ja mikä on niiden merkitys? 

Talousmetsiin on syytä muodostaa luonnonmetsien kaltaisia rakenteita, jotta nykyiset elinvoimaiset sekä vaateliaammat eliöryhmät menestyvät. Tärkeitä rakenteita ovat erityisesti lahoava puu, vanhat ja kookkaat puut sekä puulajivaihtelu metsikön sisällä.  

Metsälajisto on satojen vuosien aikana kehittynyt näiden rakennepiirteiden seurassa, ja muutokset metsäluonnossa ovat uhka monille lajeille. Mitä enemmän puustoa poistetaan, sitä enemmän elinympäristöön tulee muutosta, joka vaikeuttaa eliöstön selviytymistä. Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet tulee turvata niin jatkuvapeitteisessä kuin tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa, sillä kumpikaan kasvatustapa ei sinällään suojaa monimuotoisuutta.  

3. Miten metsänomistaja voi itse tunnistaa ja ylläpitää tärkeitä rakennepiirteitä? 

Paras keino rakennepiirteiden tunnistamiseen on tuntea oma metsänsä. Hyvä lähtökohta metsään tutustumiseen on tarkastella peruskartalta pinnanmuotoja ja Metsään.fi-palvelusta ilmakuvalta puustoa. Lisäksi omassa metsässä kannattaa retkeillä, jotta saa kuvan, millaisia elinympäristöjä sieltä löytyy. 

Kun tietää, mitä omistaa, osaa sanoittaa toiveensa esimerkiksi hakkuiden ja metsän- ja luonnonhoitotöiden toteutuksesta paremmin metsäammattilaiselle. Omassa metsässä voi esimerkiksi merkitä kuitunauhalla, mitkä puut tulee ainakin jättää kasvamaan. Metsänomistaja voi säästää ja suojata monimuotoisuutta enemmänkin kuin lainsäädäntö, metsäsertifiointi tai metsänhoitosuositukset edellyttävät. Esimerkiksi tavanomaista laajemmat säästöpuuryhmät turvaavat eliöiden säilymistä yksittäisiä erillään olevia säästöpuita paremmin.  
 

Raita on tärkeä puulaji monille eliölajeille. Raidan lisäksi myös pihlajia ja leppiä kannattaa säästää hakkuissa.
 

Rakennepiirteiden säilyttämiseen hakkuiden ja metsänhoidon yhteydessä alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun lopulta alkaen. Tuolloin uudistettu metsä on nykyisin nuori kasvatusmetsä, josta uudistushakkuussa jätetyt säästöpuut pitäisi löytyä. Ne voivat olla järeitä elossa olevia puita tai jo kaatuneita lahonneita puita. Tällaiset rakennepiirteet on helppo tunnistaa. 

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota puulajeihin ja säästettävä monimuotoisuudelle arvokkaita lehtipuita, kuten raitaa, pihlajaa ja leppää. Samoin taimikonhoidossa jätetty suojatiheikkö jätetään raivaamatta myös kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa.  

Lahopuuta on metsissä aiempaa enemmän, mutta erityisesti järeää lehtilahopuuta tarvitaan lisää. Siksi on tärkeää valita säästöpuiksi myös lehtipuita. Metsään voi tehdä hakkuiden yhteydessä myös tekopökkelöitä, joista tulee lahopuuta. 

Artikkeli on tuotettu Vauhtia talousmetsien luonnonhoitoon Pirkanmaalla -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on metsien ekologisen kestävyyden vahvistaminen metsätalouden rinnalla. Hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto.