Mitä metsäojille pitäisi tehdä? – 5 kysymystä

1. Tarvitseeko metsätalouskäytössä olevan suometsän ojat aukaista määräajoin? Mistä tiedän, onko oja tarpeen kunnostaa? 

Ojien kunnostukselle ei ole olemassa mitään säännöllistä aikaväliä, vaan kunnostustarve täytyy todeta aina erikseen maastossa. Maastossa voi myös arvioida, johtuuko puiden heikko kasvu liiallisesta märkyydestä vai onko kyseessä esimerkiksi suometsissä hyvin yleinen ravinne-epätasapaino, joka voidaan korjata tuhkalannoituksella. 

Ojia kannattaa kunnostaa ainoastaan silloin, kun liiallinen märkyys haittaa puuston kasvua. Jos märkyys ei ole ongelma, ei ojituksesta ole hyötyä. Pahimmassa tapauksessa ojien kunnostuksen vaikutus voi olla jopa päinvastainen ja liiallinen kuivuus haittaa puuston kasvua etenkin kuivina ja kuumina kesinä. 

Liiallinen märkyys haittaa puuston kasvua, kun vedenpinnan taso on korkealla, eli keskisaralla alle 30 senttimetrissä maanpinnasta loppukesästä. Keväällä ja syksyllä korkealla oleva vedenpinnantaso ei haittaa puuston kasvua. 

Suometsien vesitalouteen vaikuttaa ojien ja sateiden lisäksi haihduttava puusto. Siksi puustoisissa suometsissä, joissa on puustoa yli 60–100 kuutiometriä hehtaarilla, on harvoin ojitustarvetta, vaikka ojat olisivatkin melko tukossa. Kitu- ja joutomailla olevia ojia ei kannata kunnostaa, koska puusto ei kasva siellä hyvin. Ojien kunnostus ei olisi taloudellisesti järkevää.  Tietoja omien metsien kasvupaikoista voi katsoa Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta.  
 

Kitu- ja joutomailla olevia ojia ei kannata kunnostaa, sillä kasvupaikka on liian karu metsänkasvatukseen. Kuva: Tatu Viitasaari
 

Jos ojat päädytään aukaisemaan, on ne kaivettava metsänhoidon suositusten mukaisesti.  Metsänhoidon suosituksissa kerrotaan myös tarvittavista vesiensuojelumenetelmistä. Lisäksi kaikkia ojia ei kannata avata vaan ainoastaan ne ojat, joiden vaikutusalueella on kuivatustarvetta. Vähäistä suuremmasta ojituksesta tulee tehdä ojitusilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen. 

Metsäkeskuksen Ojien kunnostustarpeen määrittäminen -verkkokurssin avulla voit perehtyä tarkemmin aiheeseen. 
 

2. Voiko suometsissä kasvattaa puustoa, vaikka jättäisi ojat perkaamatta? 

Suometsiä on hyvin erilaisia ja kuivatustilanne niissä vaihtelee, joten yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. Esimerkiksi metsäalueen ulkopuolelta valuvien vesien määrä vaikuttaa paljon suometsän vesitalouteen ja siihen, onko ojia tarpeen perata. Liian korkealle nouseva vedenpinnan taso hidastaa alkuun metsänkasvua ja pitkään jatkuneena se voi johtaa uudelleen vettymiseen ja puustotuhoihin.  

Suometsissä on usein nuorta ja varttunutta kasvatusmetsää. Yleensä puuston haihdunta yhdessä osin tukkeutuneidenkin ojien kanssa pystyy pitämään veden pinnan tarpeeksi alhaalla. Puuston haihduntaa voidaan myös usein lisätä tuhkalannoituksilla.

Suometsissä kannattaa suosia poiminta-, pienaukko- ja kaistalehakkuita. Näin ojien kunnostus tarve vähenee huomattavasti, kun kaikkea haihduttavaa puustoa ei poisteta kerralla.  
 

Suometsän hoitoa pitää suunnitella huolellisesti myös maastossa. Kuva: Outi Tehomaa
 

3. Tarvitseeko ojat kunnostaa, jos tekee uudistushakkuun ja maanmuokkauksen? 

Usein uudistushakkuualueen vanhat ojat riittävät pitämään alueen tarpeeksi kuivana, vaikka haihduttava puusto poistetaan. Tällöin ojia ei tarvitse kunnostaa maanmuokkauksen yhteydessä, vaan mahdollisesti vasta silloin, jos liiallinen märkyys alkaa haitata puuston kasvua. 

Jos tukkeutuneet ojat päädytään avaamaan maanmuokkauksen yhteydessä, pitää vesiensuojeluun kiinnittää erityistä huomiota.  Maanmuokkauksen yhteydessä pitää välttää kaikkea tarpeetonta maanpinnan rikkomista.

Uudistushakkuun tapaa kannattaa harkita hyvin suometsissä. Metsänomistajan kannattaa selvittää, voisiko metsässä tehdä poiminta- tai pienaukkohakkuita, jotka kuormittavat vesistöjä vähemmän kuin esimerkiksi avohakkuu. Poiminta- ja pienaukkohakkuut sopivat hyvin etenkin ravinteikkaille turvemaille. 

4. Voiko ojien kunnostamiseen tai suometsän hoitoon saada tukea? 

Nykyään tukea voi saada suometsän hoitosuunnitelman laadintaan sekä suunnitelman mukaisten vesiensuojelurakenteiden ja piennarteiden tekoon. Ojien kunnostamiseen ei myönnetä enää tukea. 

Suometsän hoitosuunnitelmassa sovitetaan yhteen puuntuotanto, vesiensuojelu sekä metsäluonnon monimuotoisuus, eli kyseessä on kokonaisvaltainen suunnitelma. 

Tuen määrään vaikuttavat hoitosuunnitelman pinta-ala ja hankkeeseen osallistuvien kiinteistöjen määrä. Mitä suurempi suunnittelualueen pinta-ala on tai mitä enemmän kiinteistöjä on mukana, sitä korkeampi on tuen määrä suhteessa kustannuksiin. Tuki suometsän hoitosuunnitelman laatimiseen on noin 60–80 prosenttia kustannuksista. 

Vesiensuojelurakenteiden kohtuulliset kustannukset korvataan kokonaan. Piennarteiden tuki on 1,35 euroa metriltä. Lisätietoa suometsän hoidon tuesta on Metsäkeskuksen sivuilla.  
 

Soita ennallistetaan tukkimalla ja patoamalla ojia. Ennallistamiseen on mahdollista hakea luonnonhoidon tukea. Kuva: Johanna Virtanen
 

5. Voiko aiemmin ojitetun suon ojat tukkia ja suon ennallistaa? 

Kyllä, ojitettuja soita voidaan ennallistaa ojia tukkimalla ja näin palauttaa suon ekologiaa kohti luonnontilaa. Ennallistamisen tarkoituksena on kumota ojituksen vaikutuksia, jotta suon luonnollinen vesitalous, kasvillisuus ja ekosysteemit vähitellen palautuvat. 

Soiden ennallistaminen on merkittävä vesiensuojeluteko, sillä vanhatkin ojat kuljettavat kiintoainetta ja sen mukana ravinteita vesistöihin. Suon ennallistaminen vaatii lähes aina ojien tukkimisen joko kokonaan tai padottamalla. Soita voidaan ennallistaa myös ohjaamalla metsätalousmaalta vettä kuivuneelle kitu- ja joutomaasuolle. 

Ennallistaminen voi aluksi lisätä metaanipäästöjä, mutta myöhemmin siitä on hyötyä ilmastolle. Pitkällä aikavälillä ennallistaminen voi vähentää hiilidioksidipäästöjä, kun turpeen hajoaminen hidastuu. Myös monet uhanalaiset lajit hyötyvät ennallistetuista soista.

Soiden ennallistaminen vaatii huolellista suunnittelua ja asiantuntemusta, jotta toimenpiteet ovat tehokkaita ja ekologisesti kestäviä. Soiden ennallistamiseen on mahdollista hakea Metsäkeskuksesta luonnonhoidon tukea. 

Kysymyksiin vastasivat metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari, rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen ja Priodiversity LIFE -hankkeen projektipäällikkö Johanna Virtanen Suomen metsäkeskuksesta.