Oma metsä on kokeilujen paikka

Metsänomistaja Manne Viljamaa pitää maisemasta, joka avautuu hänen vanhan kotipaikkansa pihamaalta. Kaura- ja riistapeltoja reunustaa vaihteleva metsä, jossa on erikokoisia koivuja ja havupuita, lahopuuta ja puolukkamättäitä. Viljamaa osti metsätilan isänsä kuoleman jälkeen kuolinpesältä ja on kehittänyt sitä pikkuhiljaa mieleisekseen. 

– Kun ostin metsän, kuolinpesän muut osakkaat toivoivat vaan, että ethän vedä sileäksi koko metsää. Omakin ajatus oli, että metsän pitää näyttää ja tuntua metsältä.   

Viljamaa oli jo pitkään halunnut kokeilla jatkuvaa kasvatusta ja pienipiirteistä metsänhoitoa. Oma metsä oli siihen luonteva paikka. 

Lempäälässä hänen metsätilallaan oli tehty 27 vuotta sitten poimintahakkuuta reunametsässä sekä yläharvennusta, jossa oli varottu kuusentaimien ryhmiä. Noin reilu vuosikymmen sitten metsässä tehtiin säästöpuuhakkuu, jolla turvattiin liito-oravan kulkuyhteyksiä. 

Rakenteellista vaihtelua metsään on tullut aiemmin jätetyistä säästöpuista, reunametsän varttuneemmasta puustosta, nuorista rauduskoivuista, yläharvennuksessa säästyneistä kuusiryhmistä sekä luontaisesti kasvuun lähteneistä puuntaimista. 

– Minulla tärkeimpiä tavoitteita on säilyttää metsäinen maisema ja ylläpitää monimuotoista luontoa. Sitten yksi asia on myös hiilivaraston säilyttäminen. Avohakkuussa ja uudistamisessa maata myllätään ja maaperästä vapautuu hiiltä. Uskon siihen, että kevyemmällä metsänkäsittelyllä hiili saadaan pidettyä paremmin maassa, ja ilmasto- ja vesistöpäästöjä tulee vähemmän, Viljamaa kertoo. 
 

Lempääläläinen Manne Viljamaa suosii koivuja metsässään. Niistä saa myös polttopuuta. 

Männyntaimi on lähtenyt luontaisesti kasvuun.
 

Taloudellinen tuotto ei ole ensisijaista

Entä saako metsästä puunmyyntituloja? Viljamaa kertoo, ettei hän ensisijaisesti tavoittele metsästään taloudellista tuottoa. 

– Omistan metsää noin 15 hehtaaria, eli verrattain pienen alan. Ei siitä isoja rahoja saa puuta myymällä, kun verotkin pitää maksaa. Pienipiirteiset hakkuut onnistuvat hyvin, kun on omat koneet. Omien poikien kanssa olen hakenut metsästä koivuja ja tehnyt polttopuita. Ovat siitä saaneet taskurahaa, Viljamaa kertoo.  

Lempäälän tilan lisäksi metsänomistajalla on myös Pohjanmaalla pieni metsätila, jossa hän on teettänyt jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä hakkuita. Viljamaan mukaan tasarakenteisesta metsiköstä kannattaa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen hyvin varovaisesti väljennyshakkuiden kautta. Näin puusto sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin. 

– Liian voimakkaita toimenpiteitä ei kannata kokeilla. Kun siirtyy jatkuvaan kasvatukseen, kannattaa ainakin seuraavan viiden vuoden ajan seurata tuulituhoja ja kuinka puusto lähtee kasvuun.

Viljamaa ei halua verrata jaksollista ja jatkuvaa kasvatusta keskenään. Metsän kasvuun vaikuttavat niin monet asiat, kuten mitä metsässä on tehty aiemmin, millainen kasvupaikka on tai onko metsässä tullut tuhoja. 

Jatkuvassa kasvatuksessa tehdään usein pieniä hakkuita

Suomessa valtaosa metsistä hoidetaan jaksollisen kasvatuksen menetelmällä. Metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari Metsäkeskuksesta kertoo, että viime vuonna kaikista Metsäkeskukseen ilmoitetuista ja metsän uudistamiseen tähtäävistä hakkuista, oli jatkuvan kasvatuksen hakkuita noin 14 prosenttia. 

Todellisuudessa jatkuvaa kasvatusta harjoitetaan tätä enemmän. Metsäkeskuksen tilastointi perustuu metsänkäyttöilmoituksiin, jotka eivät kuvaa kaikkea jatkuvaan kasvatukseen kuuluvaa metsänkäsittelyä.

– Etenkin jatkuvaan kasvatukseen liittyviä siirtymähakkuita, joilla tehdään edellytyksiä jatkuvaan kasvatukseen, ilmoitetaan usein tavallisina harvennuksina, Viitasaari sanoo.

Jaksollisessa kasvatuksessa uusi taimikko istutetaan, kylvetään tai annetaan syntyä luontaisesti hakkuualalle. Metsää kasvatetaan ja hoidetaan tasaikäisenä yleensä noin 60–100 vuoden ajan, jonka jälkeen tehdään päätehakkuu, joka yleisimmin on avohakkuu. 

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilytetään puustoisena koko ajan ja siellä kasvaa erikokoisia ja eri-ikäisiä puita. Hakkuut ovat yleensä poiminta- tai pienaukkohakkuita. Metsän on tarkoitus lähteä uudelleen kasvuun sinne jätettyjen puiden siemenistä. 

Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuita tehdään useammin kuin jaksollisessa kasvatuksessa ja tuloja tulee yleensä tasaisemmin. Jaksollisessa kasvatuksessa isoin tuloerä tulee päätehakkuusta, josta kertyy kerralla paljon arvokasta tukkipuuta myytäväksi. 
 

Manne Viljamaa ja metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari kannustavat selvittämään jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia yhdessä metsäammattilaisen kanssa.
 

Jatkuvan kasvatuksen metsässä on eri-ikäisiä ja erikokoisia puita.

 

Jatkuva kasvatus kiinnostaa yhä useampia

Tatu Viitasaari on huomannut, että jatkuvasta kasvatuksesta puhutaan nykyisin paljon ja yhä useampi metsänomistaja on kiinnostunut siitä. Monilla metsänomistajilla on Viljamaan tapaan toiveena säilyttää metsä peitteisenä ja maisema kauniina. Avohakkuu on monien silmään rujo näky ennen kuin uusi taimikko lähtee kasvuun. 

Toiveena voi olla myös välttää jaksolliseen kasvatukseen liittyviä kuluja, joita tulee esimerkiksi metsän istutuksesta ja maanmuokkauksesta. 

Viitasaaren mukaan jatkuva kasvatus sopii usein hyvin esimerkiksi reheville turvemaille, joilla puuntaimet lähtevät hyvin luontaisesti kasvuun. Karummilla tai paksukunttaisilla mailla luontainen taimettuminen ei välttämättä onnistu, vaan tarvitaan maanmuokkausta ja usein taimien istutusta tai kylvöä. 

– En suosittelisi jatkuvaa kasvatusta myöskään juurikäävän vaivaamille alueille tai oikein pahasti riukuuntuneisiin metsiin, jossa metsänhoito on aiemmin laiminlyöty. Jos juurikääpää on jollakin alueella, on se levinnyt myös alikasvokseen. Hoitamattomissa metsissä alikasvos puolestaan on yleensä hyvin heikkolaatuista, ja heikentyneet puut ovat alttiita esimerkiksi lumi-, tuuli- ja hyönteistuhoille, Viitasaari sanoo.

Viljamaa ja Viitasaari ovat yhtä mieltä siitä, että jatkuva kasvatus ei automaattisesti takaa luonnon monimuotoisuutta. Myös jatkuvan kasvatuksen metsissä tarvitaan luonnonhoidon keinoja, kuten säästöpuuryhmiä, suojatiheikköjä ja lahopuuta. 

– Jos suunnittelee jatkuvaa kasvatusta, on tärkeää löytää sellainen metsäammattilainen ja konekuski, joilla on osaamista ja asenne kohdillaan. Omien toiveiden sanoittaminen voi olla vaikeaa. On hyvä myös itse tietää eri menetelmät ja osata arvioida, mikä sopii minnekin, Viljamaa sanoo. 
 

Puun vuosirenkaat kertovat paljon metsän aiemmista vaiheista. Vuosirenkaista voi nähdä esimerkiksi aiempien harvennusten toteuttamisajankohdan. 

 Metsänomistaja Manne Viljamaa arvostaa monimuotoista luontoa ja kaunista metsämaisemaa. 
 

Luonnon tarkkailu ilahduttaa

Manne Viljamaa harppoo metsässä eteenpäin kamera kaulassaan. Hän harrastaa luontovalokuvausta. Metsään on rakennettu koppi lintujen tarkkailuun ja kuvaamiseen. Havaintoja on ollut esimerkiksi palokärjestä, harmaapäätikasta ja mehiläishaukasta. 

Muutkin eläimet viihtyvät metsän suojassa. Pellolla näkee usein kauriita ruokailemassa. Viljamaa odottaa myös, että liito-orava asettuisi metsään tulevina vuosina. Pesäpaikkoja ja ravintoa olisi tarjolla.