Onko männyissä merkkejä tuhoista? – tunnista nämä viisi yleisintä syytä

1. Männynjuurikääpä leviää salakavalasti

Männynjuurikääpä, eli tyvitervastauti, leviää tuoreilta kantopinnoilta itiöiden välityksellä sekä puiden juuristoissa maan alla. Se tarttuu pääosin mäntyihin, mutta se voi tarttua myös muihin puulajeihin. Männynjuurikääpä lahottaa puiden juuristoa ja tyviosaa, pysäyttää puiden nestevirtaukset ja kuivattaa puita. 

Männynjuurikääpää esiintyy itäisessä Suomessa ja lisäksi laajalti Etelä- ja Keski-Suomessa. Sienitauti on vähitellen levittäytymässä pohjoiseen. 

Tunnistaminen: Tyvitervastautia voi havaita kaikenikäisissä mäntyvaltaisissa metsissä. Tyvitervastaudin vaivaamia yksittäisiä puita tai tautipesäkkeitä voi löytää ja havaita helpoiten tiheästä, nuoresta ja harventamattomasta männyntaimikosta tai varttuneempien männiköiden hitaasti kuolevien puiden ryhmistä. Tyvitervastautia tavataan myös mäntyvaltaisten metsien alikasvospuista, missä se kuivattaa yksittäisiä puita, esimerkiksi katajia. 

Männiköissä harvennuksen yhteydessä tyvitervastaudin vaivaamat puut tavallisesti poistetaan ja sienitauti jää maan alla juuristoon piiloon siihen asti, kunnes uusia puukuolemia tai kasvun heikentymistä havaitaan. Tyvitervastauti voi säilyä juuristoissa jopa useita kymmeniä vuosia. 

Torjunta: Tehokkaimpia torjuntakeinoja on välttää männynjuurikäävän leviäminen itiöistä kantopinnoille kasvukauden aikana. Hakkuu- ja hoitotöitä kannattaa tehdä havupuuvaltaisissa metsissä mahdollisuuksien mukaan talvella. Kasvukaudella juurikäävän leviämistä torjutaan käsittelemällä kantoja juurikäävän torjunta-aineella hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä. 
 

Tyvitervastautia nuoressa männikössä, jossa tartunnan saaneet taimet erottuvat punertuvina. Varttuneemmissa männiköissä tyvitervastautia havaitaan usein monen kuolleen puun pesäkkeessä. Kuvat: Juho Kokkonen ja Eeva Terhonen
 

2. Tervasroso kuivattaa männyn latvan

Tervasroso leviää itiöiden kautta mäntyihin. Se voi tarttua männyn neulasten ilmarakoihin tai männyn kuoressa oleviin vaurioituneisiin kohtiin. Tervasroson tartuttama oksa tai rungon kohta turpoaa, pihkoittuu ja siihen kehittyy lopulta tumma koro. 

Tervasrosoa esiintyy paljon Pohjois-Suomessa, mutta sitä tavataan koko maassa. Sienitautia esiintyy yhä enemmän nuorissa männiköissä rehevillä kasvupaikoilla, missä on tervasroson väli-isäntäkasveja.

Tunnistaminen: Tervasroson voi tunnistaa puiden latvaosissa olevasta mustasta tai tummasta korosta, jonka yläpuolelta puun latvus on kuivanut tai kuollut. Tervasrosoa esiintyy usein varttuneissa ja uudistuskypsissä männiköissä. Nuorissa männyissä tartunnan voi huomata kesällä oksilla tai rungolla olevista vaaleanpunaisista helmi-itiöpesäkkeistä.

Torjunta: Tervasroson leviämistä voi estää välttämällä männyn viljelyä liian rehevillä kasvupaikoilla. Nuorista männiköistä voi poistaa männyntaimia, joissa on helmi-itiöpesäkkeitä. Näin on mahdollista estää sienitaudin leviäminen läheisiin puihin. 

Harvennukset kannattaa tehdä ajallaan varttuneissa metsissä. Myös tervasroson vaivaamat varttuneemmat männyt kannattaa kaataa ja poistaa metsästä. Kasvatuslannoituksia kannattaa välttää tervasroson pahoin vaivaamilla alueilla. 
 

Tervasroson helmi-itiöpesäkkeitä nuorella männyllä kesä-elokuussa ja tervasroson aiheuttama tumma koro varttuneemman männyn rungolla. Kuvat: Juho Kokkonen
 

3. Männyn ytimennävertäjät lisääntyvät puukasoissa ja myrskyn kaatamissa puissa

Pystynävertäjä ja vaakanävertäjä katkovat mäntyjen latvakasvaimia. Nämä ytimennävertäjät lisääntyvät tuoreessa mäntypuutavarassa. Tuhohyönteisiä esiintyy esimerkiksi myrskyn kaatamissa puissa, puuvarastoissa ja puuterminaalien läheisyydessä koko maassa.

Tunnistaminen: Pystynävertäjiä on usein mäntymetsissä, joiden elinvoimaisuutta esimerkiksi kuivuus ja männynjuurikääpä ovat heikentäneet. Ytimennävertäjät hakeutuvat parittelemaan männyn latvuston versoihin ja aiheuttavat latvojen harsuuntumista ja kasvutappioita. Vaakanävertäjä levittää sinistäjäsientä, joka laskee puutavaran arvoa.

Torjunta: Puutavarapinot ja myrskytuhopuut kannattaa poistaa mäntymetsien läheisyydestä keväällä ennen ytimennävertäjien parveilua. Ytimennävertäjien leviämistä voi estää myös torjumalla männyn tyvitervastautia ja huolehtimalla mäntyvaltaisten talousmetsien terveydestä. 
 

Ytimennävertäjien aiheuttamia tuhoja metsikössä pitkäaikaisen puuvaraston läheisyydessä ja tuhohyönteisten emokäytäviä männyn pudonneissa kaarnapaloissa. Kaarnanpaloissa ylhäällä pystynävertäjä, keskellä vaakanävertäjä ja alhaalla okakaarnakuoriainen. Kuvat: Juho Kokkonen
 

4. Havuparikas hyötyy pitkäkestoisesta kuivuudesta

Havuparikas-sienen aiheuttama etelänversosurma on sienitauti, joka leviää mäntyjen kasvainten tai neulasten ilmarakojen kautta männyn latvustoon tai oksien kasvaimiin. Sieni esiintyy piilevänä isäntäkasvissa ja hyötyy sään ääriolosuhteista, erityisesti pitkäkestoisesta kuivuudesta. 

Sienitautia esiintyy eteläisessä ja läntisessä Suomessa erityisesti lämpimillä ja kuivuudelle alttiilla alueilla. 

Tunnistaminen: Havuparikkaan lieviä ja yksittäisiä oireita voi olla hankala tunnistaa yksittäisissä varttuneissa puissa tai männyn oksissa, sillä ne voivat muistuttaa muiden sienitautien oireita. 

Pitkinä hellejaksoina havuparikkaan valtaamien mäntyjen neulaset punertuvat nopeasti ja puut kuolevat. Taudin vaivaamat mäntyjen neulaset ruskettuvat tyveltä alkaen neulasten kärkeä kohti, sillä tauti leviää oksien kasvaimista. Tauti voidaan sekoittaa versosurmaan ja männynversoruosteeseen. 

Torjunta: Jos kasvupaikalla on havaittu havuparikasta, kannattaa istutuksissa suosia alueelle alkuperältään sopivia taimia. Havuparikkaan leviäminen ja sen aiheuttamat vahingot johtuvat usein poikkeuksellisista helteistä ja kuivuudesta, jolloin männyt ovat alttiina sienitaudille. 
 

Havuparikasta esiintyy myös nuorilla männyillä, jolloin tautia voi havaita taimien kuolevista latvakasvaimista ja tyveltä ruskettuvista neulasista. Havuparikas on levinnyt varttuneen männyn oksien neulasiin, mutta puu on säilynyt vielä elossa. Kuvat: Eeva Terhonen 
 

5. Okakaarnakuoriainen iskeytyy männyn ohuen kuoren alle

Okakaarnakuoriaisia on usein etelänversosurman vaivaamissa varttuneemmissa männiköissä. Kuoriaiset voivat lisääntyä ja levitä myös puutavarapinoista lähiympäristön mäntyihin. 
Okakaarnakuoriaisia esiintyy eteläisessä ja läntisessä Suomessa erityisesti lämpimillä ja kuivuudelle alttiilla alueilla. 

Tunnistaminen: Okakaarnakuoriainen iskeytyy männyn ohuen hilsekaarnan alle ja kuivattaa tavallisesti varttuneempia yksittäisiä mäntyjä tai mäntyryhmiä. Okakaarnakuoriaisia on tavattu usein havuparikkaan ja muiden männyillä esiintyvien sienitautien yhteydessä. 

Okakaarnakuoriaisten valtaamat männyt kuivavat nopeasti kuoriaisten levittämän sinistäjäsienen vaikutuksesta. Vallattujen mäntyjen neulaset muuttuvat nopeasti kuivuessaan punertaviksi. Samankaltaista mäntyjen nopeaa kuivumista aiheuttaa myös männyn tyvitervastauti pitkien hellejaksojen yhteydessä.

Torjunta: Okakaarnakuoriaisten valtaamia puita voi kaataa ja kuljettaa pois metsästä, kun kuoriaiset ovat vielä puiden sisällä, kirjanpainajapuiden tapaan. Näin voidaan estää hyönteisten leviämistä lähialueelle laajemmin. Jos puu on kuollut jo kauan sitten, ei siitä enää leviä okakaarnakuoriaisia tai muitakaan tuhohyönteisiä. 
 

Okakaarnakuoriainen jättää jälkeensä usein kuolleen männyn tyvelle karissutta hilsekaarnaa. Okakaarnakuoriaisten valtaamat männyt voivat punertua, kuivaa ja kuolla nopeastikin lämpimien kesien aikana. Kuvat: Juho Kokkonen
 

Jo kuolleita puita, joista kaarna on enimmäkseen pudonnut, ei tarvitse poistaa metsästä. Yksittäisistä tuhohyönteisten valtaamista puista ei useimmiten ole merkittävää hyönteistuhojen leviämisen vaaraa, jos ympäröivä metsä on muuten elinvoimaista. 

Lisätietoja metsätuhojen aiheuttajista ja niiden tunnistamisesta on Luonnonvarakeskuksen sivuilla.  

Lue lisää metsätuhoista myös Metsäkeskuksen sivuilta.