”Metsänhoito ja tilanpito ovat meille elämäntapa”

– Otatko villasukat? Lattia on hieman viileä, kysyy Virpi Isotalo eteisessä. 

Takana on kova pakkasyö ja lämmityskattilaan on saanut lisätä kuorman puuta, että tupa pysyy lämpimänä. Valkeakoskelaisen Tapani Isotalon ja hänen vaimonsa Virpin kotitalossa on puukeskuslämmitys. Puulla lämpenevät myös leivinuuni, kakluuni, sauna ja takka tilan rakennuksissa.  

– Kuten voi huomata, puu on meille tärkeää. Lämmityskattilaan menee noin kottikärryllinen puuta päivässä. Polttopuiden teko ja metsätyöt ovat osa tilan hoitoa ja samalla harrastuskin. Tämä on meille elämäntapa, Tapani Isotalo kertoo. 

Isotalot asuvat vanhassa hirsitalossa Heikkilän tilalla, jonka historia ulottuu 1500-luvulle saakka. Tila on Tapani Isotalon kotipaikka, johon kuuluu myös noin 30 hehtaarin metsäpalsta. Metsässä on eri-ikäistä kuusentaimikkoa, koivikkoa ja harvennettua varttuneempaa metsää. Isotalo on tottunut nuoresta pojasta saakka sahan ja kirveen varteen.  

– Isän kanssa raivasimme metsää, pilkoimme polttopuita ja teimme yhdessä myös hankintahakkuuta. Minulla oli jo silloin tavoitteena, että saisin elää näin ja jäädä tänne maalle.  

Jo 1990-luvulla Isotalo peri hieman metsää isältään ja reilu parikymmentä vuotta sitten hän osti koko tilan äidiltään. Silloin pitkäaikainen haave toteutui.  

– Joka viikonloppu yritän päästä raivaamaan taimikkoa vähintään parin tankillisen verran. Polttopuuta tekisi mieli tehdä enemmänkin. Ehkä sitten, kun jään parin vuoden päästä eläkkeelle, hän tuumaa. 

Nikkarointiverstaassa syntyy uusia ikkunoita taloon.  

Päivätyönään Isotalo suunnittelee pakkausteollisuuden it-järjestelmiä. Metsätyöt ja reippailu ulkoilmassa ovat hyvää vastapainoa työlle tietokoneen ääressä.  

Pariskunnalla on kolme lasta. Poika on viime vuosina auttanut metsätöissä ja koneiden hankinnassa. Tallissa on traktori, metsäkärry kuormaajineen ja klapikone, jotka ovat kaikki ahkerassa käytössä. Viimeisin hakkuu oli alkutalvesta, kun metsästä kaadettiin pois kuivunutta kuusikkoa. Sen tilalle Isotalo aikoo istuttaa sekapuustoa.  

– Olen kiinnostunut erikoispuusta ja taimikonhoidossa olen jättänyt esimerkiksi yksittäisiä pihlajia ja leppiä raivaamatta. Piharakennuksessa on puutyöverstas, jossa voi tehdä puutöitä.  

Esimerkiksi pihapiirin sauna- ja talousrakennuksessa on käytetty puuta monipuolisesti.  

– Katossa on terva- ja harmaaleppää, lattiassa koivua ja mäntyä ja saunan lauteet on tehty tervaleppälankuista. Nyt verstaassa on tulossa uusia ikkunoita taloon, isäntä kertoo.  

Isotalot elävät hyvin luonnonläheistä arkea. Kesällä he poimivat omasta metsästä mustikat ja vadelmat sekä syksyllä kantarellit ja suppilovahverot. Virpi Isotalo värjää villalankoja metsästä kerätyillä kasveilla ja sienillä. Myös hän on metsänomistaja ja omistaa metsää kotiseudullaan Kuusamossa.  

– Metsät haluamme hoitaa niin, että ne jäävät aikanaan jälkipolville hyvässä kunnossa. Hyödymme myös itse siitä, että hoidamme metsiä hyvin. 

Metsänomistajaksi usein perinnön tai kaupan kautta 

Tapani Isotalo on hyvin lähellä keskimääräistä suomalaista metsänomistajaa. Hän on kuusikymppinen ja pienemmässä kaupungissa asuva mies, joka on ostanut metsää ja saanut sitä myös perintönä.  

Suomessa metsää omistaa yli 600 000 yksityishenkilöä. Metsäkeskuksen tietojen mukaan yli puoli hehtaaria metsämaata omistaa yksin tai yhdessä noin 557 000 henkilöä. Tässä luvussa eivät ole mukana kuolinpesämetsien osakkaat, joiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Lukuun eivät sisälly myöskään yhteismetsien osakkaat, joita on noin 25 000. 

Suomalaisista metsänomistajista 58 prosenttia on miehiä ja 42 prosenttia naisia. Metsänomistajat omistavat keskimäärin 31 hehtaaria metsää.  
 

  

Metsänomistajiksi tullaan Suomessa keski-iässä, usein perinnön tai kaupan kautta. Metsänomistajissa on paljon suurtilallisia ja toisaalta paljon pienten tilojen omistajia. Moni suurtilallinen on hankkinut lisää metsää vapailta markkinoilta. Samalla moni keskikokoinen tila on pirstoutunut pienempiin osiin ja eri omistajille esimerkiksi perinnönjaoissa.  

– Pieniä tiloja on hankittu viime vuosina paljon myös eräänlaisiksi ”puuhapalstoiksi”, joilta voi vaikka hakea polttopuuta tai metsästää riistaa, kertoo metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula Suomen metsäkeskuksesta.  

Oma päätösvalta on tärkeää 

Metsänomistajien keski-ikä on nyt 60 vuotta. Pajulan mukaan se on noussut tasaisesti. Väestö ikääntyy ja metsänomistajaksi tullaan usein vasta vanhemmalla iällä.  

– Yritämme kyllä kannustaa siihen, että metsät siirrettäisiin ajoissa seuraavalle polvelle. Näin uudet omistajat sitoutuisivat hoitamaan omaisuuttaan ja metsät säilyisivät aktiivisissa käsissä, Pajula sanoo.  

Moni metsänomistaja asuu lähellä omia metsiään ja pienemmässä kaupungissa tai kunnassa. Pajulan mukaan kuntaliitokset ovat maaseudulla vaikuttaneet siihen, että moni metsänomistaja asuu samassa kunnassa, missä omat metsät ovat. Aiemmin metsät ovat voineet olla esimerkiksi naapuripitäjässä.  

– Kaupungistuminen on sellainen ilmiö, joka varmasti jatkuu edelleen. Tulevaisuudessa yhä useampi metsänomistaja asuu kaukana omasta tilastaan. Se näkyy myös, että nuorempi polvi on kiinnostunut talousasioiden rinnalla luontoasioista ja monimuotoisuudesta.
 

 

Tapani ja Virpi Isotalo ovat molemmat metsänomistajia ja seuraavat tarkasti keskustelua metsistä. Heidän mukaansa metsänomistajien päätösvalta pitää säilyttää.
 

Myös Tapani ja Virpi Isotalo arvostavat metsäluontoa. Heistä on upeaa, että omissa metsissä on kilpikaarnaisia yli satavuotiaita mäntyjä. Ne he ovat halunneet jättää hakkuiden ulkopuolelle, samoin haavat, joissa on tikankoloja. Osan männyistä isäntä käyttää tulevaisuudessa puutöihin.  

– Suojelu on ihan kannatettavaa, mutta metsänomistajien päätösvalta täytyy säilyttää, Virpi Isotalo sanoo.   

Tapani Isotalo seuraa tarkkaan uutisointia ja keskustelua metsistä. Häntä huolestuttaa se, kuinka kevyesti suomalaista metsää myydään sijoitusyhtiöille. Suomessa yksityisten henkilöiden metsänomistus on vähentynyt kolmen viime vuoden aikana, kun metsiä on myyty rahastoille, yhtiöille ja säätiöille.  

– Se mietityttää, että valuuko metsien omistus ulkomaille ja kuinka yhtiöt hoitavat esimerkiksi verot ja sitoutuvat metsänhoitoon. Kuinka käy, jos emme itse enää omista metsiämme?
 

Vanhat männyt on säästetty hakkuissa. 
 

​​​​​​​

Talvella puuta kuluu paljon tilan rakennusten lämmitykseen.