Petolintujen pesämetsien säästäminen auttaa koko metsäluontoa

Petolintujen esiintyminen kertoo paljon suomalaisen metsäluonnon tilasta. Jos metsässä on petolintuja, siellä on usein monia muitakin luontoarvoja. Nykypäivänä metsänomistaja suhtautuu petolintuihin pääsääntöisesti myönteisesti. 

- Monelle metsänomistajalle on ylpeyden aihe, että jotain niin hienoa kuin kanahaukka pesii hänen metsässään, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.  

Metsänomistajien myönteisestä suhtautumisesta huolimatta pesämetsiä edelleen tuhoutuu. Pirkanmaalla tehdyssä selvityksessä todettiin, että 30 prosenttia pesämetsistä tuhoutui noin kymmenen vuoden aikana, vaikka metsänomistajilla oli tieto haukan pesästä. Syitä hakkuille olivat esimerkiksi kirjanpainajien ja juurikäävän pelko, metsäsuunnitelman toteutusehdotusten seuraaminen ja myrskytuhot. 

Pesätietoja löytyy palvelusta ja omatoimisella tarkkailulla 

Metsänomistaja voi tarkastaa tuoreita pesätietoja Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta. Palvelussa on noin 3000 pesäpaikkatietoa hiiri-, kana- ja mehiläishaukan pesistä, koska juuri näihin haukkalajeihin metsien käyttö vaikuttaa voimakkaimmin. Myös metsäalan toimija voi nähdä tiedot niiltä tiloilta, joihin metsänomistaja on antanut suostumuksen.  

Metsänomistaja voi hakea pesiä myös omatoimisesti. Petolinnut eivät vaadi elinympäristökseen vanhoja aarnimetsiä, vaan ne pärjäävät myös melko tavanomaisissa talousmetsissä.  

- Pesä on todella iso risukasa ja löytyy tyypillisesti uudistuskypsästä kuusikosta. Se on rakennettu yleensä yli puolivälin puun pituudesta mutta ei kuitenkaan ihan latvaan, Ruutiainen kertoo.  

Pesällä käyntiä on syytä välttää kevään ja alkukesän aikana, koska häirintä voi johtaa pesän hylkäämiseen. Parasta aikaa on heinä-elokuu. 

- Pesän löytämistä auttaa poikasten ja emojen ääntely sekä pesän alta löytyvät valkeat kalkkiulosteet. Lehdettömänä aikana pesän löytäminen helpottuu. Käytössä olevan pesän tunnistaa tuoreista risuista, mutta niiden havaitseminen vaatii kiikarin, Ruutiainen sanoo.  

Luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiaisen mukaan petolinnut kertovat metsäluonnon tilasta. Kuva: Maria Mäki-Hakola. 

Pesinnän turvaamiseen löytyy erilaisia keinoja 

Hiiri-, kana- ja mehiläishaukka pesivät yleensä uudistuskypsässä metsässä. Metsiensä eri arvoja pohtiva metsänomistaja saattaa kokea joutuvansa hankalaan valintatilanteeseen: metsän uudistaminen vai säästäminen. Näiden kahden vaihtoehdon välimaastosta löytyy kuitenkin muitakin ratkaisuja.  

Pesintä voidaan turvata oikealla pesää säästävällä hakkuualueen rajauksella ja jättämällä säästöalue petolinnun pesimäalueeksi. Pesäpuun ympärille tulee jättää riittävä suojavyöhyke ja metsikön kiertoaikaa voi pidentää uudistamalla metsät vanhemmalla iällä. Joissain tapauksissa suunniteltu hakkuu voidaan siirtää toiseen vastaavaan kohteeseen, jossa ei ole pesintää tai vaihtaa hakkuutapa toiseksi, esimerkiksi harvennukseksi tai jatkuvan kasvatuksen hakkuuksi. 

- On kuitenkin tiedostettava, että yksittäisen pesäpuun tai muutaman puun säästäminen ei turvaa pesintää, Ruutiainen lisää. 

Pysyvin keino pesinnän turvaamiseksi on alueen vapaaehtoinen suojelu. Metsänomistaja voi tarjota kohdetta suojeltavaksi METSO-ohjelmaan. Pysyvässä suojelussa kohteesta saatava korvaus vastaa uudistushakkuussa saatavaa taloudellista tuottoa. Kymmenen vuoden määräaikaisessa suojelussa eli ympäristötuessa korvaustaso on pienempi. Suojelun edellytyksenä on, että kohteella on muitakin luontoarvoja. 

Ajoitus on tärkeää 

Jos hakkuita on välttämätöntä tehdä, on tärkeää, että niitä ei tehdä pesinnän aikaan. Tällöin koko pesintä tuhoutuu. Tiedossa olevan asutun pesän tuhoaminen voidaan tulkita luonnonsuojelulain rikkomukseksi. Eri haukoilla on eri pesintärytmi, mikä johtuu kunkin linnun ravintolähteestä. Etelä-Suomessa pesinnät alkavat aikaisemmin kuin pohjoisessa. 

- Kanahaukka paikkalintuna aloittaa pesän teon etelässä jo maaliskuun puolella, kun taas mehiläishaukka tulee Suomeen vasta toukokuun lopulla ja poikaset lähtevät pesästä elokuun puolella, Ruutiainen kertoo.  

Haukkojen pesäverkosto on tärkeää säilyttää, koska ne pesivät samalla alueella, jopa samassa pesässä vuosia tai vuosikymmeniä. Reviirin säilymisen mahdollisuutta voidaan parantaa myös tekopesillä. 

- Metsänomistaja voi kysyä lintutieteelliseltä yhdistykseltä petolinturengastajaa tekemään tekopesän vaihtoehtoiseen paikkaan, jossa haukka voi jatkaa pesintää tulevina vuosina. Aina haukat eivät kuitenkaan hyväksy uutta paikkaa, Ruutiainen sanoo.  

​​​​​​​Uudistuskypsä talousmetsäkuusikko sopii kanahaukan pesimäympäristöksi. Metsänomistaja voi auttaa haukkoja säästämällä haaroittuneet puut pesäpuiksi. Kuva: Jukka Ruutiainen. 

Metsien pirstaloituminen heikentää monimuotoisuutta 

Mehiläishaukan ja hiirihaukan kannat ovat puolittuneet 1980-luvun alun lukemista, ja kanahaukan kannat pudonneet noin neljäsosan. Mehiläishaukka luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, hiirihaukka vaarantuneeksi ja kanahaukka silmälläpidettäväksi. Suurin syy kantojen laskuun on vanhojen metsien väheneminen ja pirstaloituminen.  

- Kun vanhat metsät pirstaloituvat pieniksi palasiksi ja yhteys niiden välillä katoaa, häviää petolinnun lisäksi monen muunkin vanhan metsän lajin mahdollisuus menestyä. Kyse on kokonaisista populaatioista ja ekosysteemeistä, jotka ovat vaarassa hävitä suomalaisesta metsäluonnosta, Ruutiainen kuvaa. 

Myös talousmetsissä tulisi säilyttää vanhan metsän piirteitä.  

- Monet metsänomistajat ovat valmiita tinkimään taloudellisesta tuotosta metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tämä on rohkaisevaa tietoa suomalaisen metsäluonnon säilymisen puolesta, Ruutiainen sanoo.  

Tarkentavia ohjeita pesimäympäristöjen säästämisestä löytyy Luomuksen verkkosivuilta ja Petolinnut ja metsätalous-julkaisusta.