Tee metsätiaisille pökkelöpönttöjä

Metsätiaisiksi kutsutaan kuusi-, töyhtö-, hömö- ja lapintiaisia, koska ne elävät pääosin metsissä ja hankkivat sieltä ravintonsa. Ne ovat kolopesijöitä, jotka lajikohtaisesti kaivavat joko itse pesäkolon tai pesivät valmiissa koloissa.
Hömötiainen kaivaa joka vuosi uuden pesäkolon pehmeäksi lahonneeseen pystyssä olevaan pökkelöön. Töyhtö- ja lapintiainen kaivavat myös pesäkolon, mutta voivat pesiä lisäksi vanhoissa koloissa. Sen sijaan kuusitiainen pesii aina vanhassa kolossa tai pöntössä. 
 

1. Etsi sopivasti lahonneita koivumaapuita

Pökkelöpönttöjen tekeminen on nopea tapa tuottaa vaikkapa hömötiaiselle valmis asunto. Työläin vaihe on löytää sopivia valkolahon lahottamia koivumaapuita. Niitä löytää parhaiten kosteilta paikoilta, kuten vesien ääreltä tai soistuneilta alueilta. Harmaan värinen taulakääpä on yleisin kääpä, joka tuottaa tiaisen nokalle riittävän pehmeää valkolahoa. Paras apuväline lahoasteen toteamiseksi on puukko. Jos puukko uppoaa puuhun kuin voihin, pökkelöstä saa heti asumiskelpoisen. 
 

Taulakääpä tuottaa koivuun valkolahoa. Valkolahon lahottamat puut ovat tiaisten nokalle sopivan pehmeitä pesän kovertamiseen. Kuva: Jukka Ruutiainen

 

Lahonneista koivuista kokeillaan puukolla, kuinka pehmeää laho on. Liian kovaan puuhun tiaisen nokka on hentoinen työkalu ja liian pehmeä puu ei pysy koossa. Kuva: Jukka Ruutiainen
 

2. Sahaa lahopöllistä pönttö

Pökkelön valinnan jälkeen sahataan lahopöllistä reilun puolen metrin pituisia pätkiä ja asetetaan pökkelöpönttö puuhun. Asunto viimeistellään tekemällä pöntön yläosaan läpimitaltaan kolmen senttimetrin aukko tuoheen, mutta lahoa puuta ei kaiveta pois. Se kuuluu hömötiaisen keväisiin puuhiin, mikä liittynee pesänrakennusvietin toteuttamiseen.
 

3. Aseta pökkelöpönttö suojaisaan paikkaan

Läpimitaltaan 10–15 senttimetrin paksuiset pökkelöpöntöt ovat tinteille turvallisimpia asumuksia. Mitä isompi pönttö on, sitä helpommin myös petolinnut havaitsevat sen. Pökkelöpönttö on siksi hyvä sijoittaa nuorten alikasvoskuusten suojaan metsään, jossa on sekä lehtipuita hyönteisravinnon lähteinä että kuusia suojana petoja vastaan. Pöntön asentamiseen pitää olla metsänomistajan lupa.

Samaa ideaa voi toteuttaa vielä helpommalla tavalla nostamalla maassa lahonneita koivuja nojaamaan tukevasti kuusta vasten. Tällaisen niin sanotun nojopuun asentaminen ei kovin kauaa kestä. Tuoheen tehdään vain pieni aukko ja asumus on valmis. Pökkelöpönttöjä ja nojopuita kannattaa laittaa metsään hyvissä ajoin ennen pesimäkautta.
 

Sisältä tasaisen vaaleaksi lahonneet koivut ovat parasta materiaalia pökkelöpöntöiksi. Kuva: Juhani Kauppinen

Metsätiaisten pesimäympäristössä on hyvä olla lehtipuita, mistä tiaiset löytävät hyönteisravintoa. Kuuset antavat suojaa petoja vastaan. Kuva: Jukka Ruutiainen
 

4. Muista myös tekopökkelöt

Pieni pökkelö piilossa on metsätiaiselle parempi kuin suuri näkösällä. Avohakkuiden tekopökkelöt eivät metsätiaisia auta, koska ne pesivät metsän suojassa. Sen sijaan aukkojen pökkelöistä on hyötyä muille lajeille. Harvennushakkuiden yhteydessä tehtävillä tekopökkelöillä voidaan parhaiten turvata pitkällä aikavälillä tiaisten pesintöjä, jos ne tehdään oikealla tavalla.

Nykyiset ohjeistukset suosittelevat tekemään tiaisten näkökulmasta liian suuria tekopökkelöitä. Esimerkiksi käpytikka etsii toukkaravintoa näkyvillä olevista suurista pökkelöistä. Jos se samalla havaitsee tiaisen pesän, se käyttää tinttien poikaset tai munat ravinnokseen tai poikastensa ravinnoksi.

Harvennusten yhteydessä tehtävät pienet tekopökkelöt sijoitetaan kuusten tai tiheikköjen suojaan ja niitä voi tehdä vaikka 20 kappaletta hehtaarille. Tästä kannattaa antaa kirjallinen ohjeistus hakkuun toteuttajalle. Kun tarjolla on jatkuvasti sopivia pesäpaikkoja, pesinnälle saadaan jatkuvuutta. 2–4 metrin mittaisen pökkelön arvo on euron luokkaa, joten tiaisten auttaminen asuntopulassa ei ole kallista.
 

Pieni pökkelö piilossa on parempi kuin suuri näkyvillä, jos metsätiaisilta kysytään. Monitoimikoneella homma sujuu luontevasti. Kuva: Jukka Ruutiainen

​​​​​​​

Nuoria koivuja kaatuu luonnostaan maahan, mutta niitä voi myös kaataa maahan lahoamaan ja tehdä lahonneista puista myöhemmin pökkelöpönttöjä. Kuva: Jukka Ruutiainen
 

Jos harvennusta ei ole lähiaikoina tiedossa, kokenut moottorisahan käyttäjä voi tehdä turvallisesti 1,5 metrin tekopökkelöitä myös omatoimisesti. Pökkelö lahoaa noin kymmenen vuotta, joten työ vaatii metsänomistajalta pitkäjänteisyyttä ja tinteiltä kärsivällisyyttä. Kaadetut rungot voi karsia ja jättää maata vasten lahoamaan ja tehdä niistä myöhemmin pökkelöpönttöjä.

Metsätiaisten auttaminen on palkitsevaa työtä

Tiaisten talvireviirit ovat vanhemmissa kuusivaltaisissa metsissä, ja niiden yhteydessä olevat kesäreviirit ovat noin 30–60-vuotiaissa sekapuustoisissa metsissä. Tiaisten pesintää kannattaa tukea nimenomaan kesäreviireillä, koska siellä on lehtipuissa runsaasti valkuaisainepitoista toukkaravintoa tarjolla tiaisten poikasten ruokkimiseen.

Hömötiaisten määrä on vähentynyt jopa 80 prosenttia sitten 1950-luvun. Kannan taantuminen voidaan pysäyttää vain konkreettisilla teoilla. Pesinnän turvaaminen on yksi niistä. Metsätiaisten auttaminen on palkitsevaa työtä suomalaisen metsäluonnon hyväksi.

Katso video pökkelöpöntön tekemisestä hömö- ja töyhtötiaisille.