Kemera-hakemus yllätti helppoudellaan

Jämsässä asuvan Sami Paasosen sähköpostissa oli viesti. Metsäkeskuksen asiakasneuvoja Kari Vääränen oli ottanut yhteyttä kertoakseen, että Paasosen Keuruulla sijaitsevan metsätilan tiedot löytyivät nyt Metsään.fi-palvelusta. Palvelu ei ollut Paasoselle tuttu, joten hän päätyi vastaamaan viestiin kysyäkseen neuvoa.

- Tapasimme Metsäkeskuksen Jämsän toimistolla, hilpaisin siihen ja puhuimme metsäasioista varmaan kolme tuntia, kertoo Paasonen ensikosketuksestaan Metsään.fi-palveluun.

Tapaamisella oli ratkaiseva rooli Kemera-hakemuksen teossa. Paasonen oli jo kunnostanut hehtaarikaupalla taimikoita omissa metsissään kaipaamatta siihen sen kummempaa tukea. Metsään.fi-palvelussa surffatessaan hän päätyi kuitenkaan kokeilemaan Kemera-hakemuksen tekoa. Se oli niin helppoa, että hakemus lähti saman tien.

Kun Kemera-tuki marraskuussa tuli tilille, se tuntui bonukselta. Varsinainen palkinto rehkimisestä odottaa Paasosta metsässä.

- Kun katson raivaamaani aluetta mäen rinteessä, näen järkyttävän hyvän taimikon ja tiedän, että nyt siitä tulee tukkimetsä. Se on se oikea palkinto, Paasonen kertoo innostuneesti.

Sami Paasosen mielestä metsäomaisuudesta tulee pitää huolta. Jos se ei onnistu, kannattaa harkita metsän myymistä.

 

Paasosella metsä on harrastus ja intohimo. Kaikki alkoi reilu kymmenen vuotta sitten, kun Paasonen ja hänen vaimonsa hankkivat omistukseensa vaimon suvulla olleen metsätilan.

- En tiennyt metsätaloudesta mitään. Appiukko toi luettavaksi kahdeksan vuosikertaa Metsälehden Makasiineja, joita aloin kahlata läpi, kuvailee Paasonen alkuaikoja metsänomistajana.

Koko uransa sellu- ja paperiteollisuudessa työskennellyt tuore metsänomistaja havahtui pian myös siihen, että puun käyttö lisääntyy koko ajan. Niinpä hän on hankkinut vuosien varrella kaikkiaan kolme metsätilaa lisää, kaksi naapurikunnasta Keuruulta ja yhden kotiseudultaan Ristiinasta. Nyt metsäomaisuus on jo 136 hehtaaria.

- Siinä riittää sahattavaa, kiireinen neljän lapsen isä tuumii.

Vaikka metsätyöt ovatkin hyvää vastapainoa palkkatyölle, Paasonen on nyt päättänyt, että taimikonhoitoon on jatkossa hankittava myös ulkopuolista apua. Töitä on niin paljon, että kaikkea ei ehdi itse.

Periksiantamattoman pelto

Vaikka taimikonhoitoa on tehty vailla tukia, ihan ensimmäinen Kemera-hakemus Paasosen metsistä tehtiin jo metsänomistuksen alkuaikoina. Ensimmäiseksi hankitulla tilalla oli vanha pelto, jonka Paasonen arveli olevan arvoton. Reilun hehtaarin kunnostamisessa oli kova työ.

Ensin pelto piti tyhjentää huonolaatuisesta koivusta ja pajusta. Sitten tehtiin maanmuokkaus ja Paasonen istutti taimet. Heinää tuli valtavasti ja sitä piti polkea joka vuosi. Seuraavana keväänä myyrät söivät kaikki taimet.

- Päätin, että periksi en anna ja istutin uudet kuusen taimet. Vanhatkin tosin vielä toipuivat tuhosta, vaikka jäljellä oli vain pieni tappi. Sitten oli samassa mättäässä kaksi taimea, joista toinen piti sahata pois. Lopuksi tarvittiin vielä booria, jotta ravinnetasapaino saatiin kuntoon. Mutta nyt siellä on hyvä taimikko, iloitsee Paasonen.

Nykyisin peltojen metsitykseen ei enää saa tukea, mutta tuolloin maanmuokkausta ja taimia varten haettiin Kemera-tukea. Työ olisi kuitenkin tehty ilmankin. Paasonen ei laske omille työtunneilleen hintaa, vaan on sitä mieltä, että erityisesti vajaatuottoiset alueet, kuten vanhat pellot, pitää kunnostaa vaivoja säästämättä.

Suomen metsät ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä aina vain paremmin ja puun käytön lisääntymisen myötä hyvä kasvu pitäisi saada jatkumaan. Paasonen tietää, että avain kasvuun on taimikoiden hoito.

- Jos päättää omistaa metsää, siitä on huolehdittava. Jos metsä tipahtaa jostain syliin eikä pysty siitä huolehtimaan, se kannattaa myydä. Jos taas ei jaksa odotella tuottoja, kannattaa sijoittaa vaikka osakkeisiin, vertailee Paasonen.

Paasonen itse ei tällä erää havittele lisää hehtaareja. Hän on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa ja erityisesti siihen, miten hyvässä kunnossa metsät ovat.

​​​​​​​

Suomen yksityismetsiin syntyy vuosittain 100 000 hehtaaria taimikkoa.

 

Tuplasti taimikonhoitoa

Taimikonhoidon määrä metsissä pitäisi tuplata. Näin arvioi Metsäkeskuksen hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen. Suomen yksityismetsiin syntyy vuosittain 100 000 hehtaaria taimikkoa ja noin viiden vuoden kuluttua perustamisesta liki kaikissa odottaa taimikon varhaishoito.

Kemera-tukea taimikon varhaishoidolle kuitenkin haetaan vain noin kolmannekseen kaikista taimikoista. Vaikka jonkin verran työtä tehdään ilman tukia, suuri osa taimikoista jää hoitamatta.

- Kemera-tuet ovat olemassa, koska ne lisäävät työn kannattavuutta. Taimikossa myyntituotot ovat ajallisesti varsin kaukana, selittää Niskanen.

Kemera-tukia jaetaan tänä vuonna 56,2 miljoonaa euroa, mikä on saman verran kuin viime vuonna. Viime vuonna tukia jäi jonkin verran käyttämättä, joten Niskanen toivoo, että tänä vuonna metsissä tehtäisiin töitä viime vuotta reippaammin.

- Metsäteiden kunnostaminen olisi myös tärkeää. Puu lähtee aina metsästä ja sieltä on päästävä liikkeelle ympäri vuoden, muistuttaa Niskanen.

Taimikonhoidon ja metsäteiden teon lisäksi Kemera-tukea saa nuoren metsän hoitoon, pienpuun keräämiseen, suometsän hoitoon ja metsän terveyslannoitukseen. Lisäksi Kemera-varoista maksetaan ympäristötukea ja tukea metsäluonnon hoitohankkeisiin.