Suometsissä kasvaa merkittävä määrä puuta – mutta miten niitä kannattaisi hoitaa?

Mistä tiedän, mikä on sopiva metsänkasvatusmenetelmä omassa suometsässäni?  

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä omia tavoitteita, eli haluatko saada metsästä puunmyyntituloja vai painottaa ilmastoasioita, luonnon monimuotoisuutta, maisemaa vai esimerkiksi metsästystä? Omien tavoitteiden lisäksi metsänhoitoon ja hakkuutapaan vaikuttavat kasvupaikan ja metsikön ominaisuudet. Esimerkiksi jatkuvaan kasvatukseen parhaita kohteita ovat metsät, joissa on jo valmiiksi eri-ikäisiä ja kokoisia puita.  

Metsän perustiedot löytyvät Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelusta, mutta suometsien hoidon suunnittelussa on usein syytä turvautua metsäammattilaisen apuun. Suometsien hoitoa tulisi suunnitella niin, että puuvarojen käyttö on kannattavaa, mutta haitat vesistölle, ilmastolle ja monimuotoisuudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Metsänhoidosta kannattaa keskustella avoimesti metsäammattilaisten kanssa ja punnita eri vaihtoehtojen vaikutuksia.  

Omat metsien käyttöä koskevat tavoitteet kannattaa kirjata Metsään.fi-palveluun. Näin ne menevät tiedoksi toimijoille, joille olet antanut suostumuksen katsella tietojasi. 

Miten suometsää pitäisi hoitaa, kun tavoitteena on tuottaa puuta myyntiin ja säästää kustannuksissa? 

Suometsistä on tärkeää tunnistaa eri kasvupaikat ja niiden ominaisuudet, kun mietitään metsän käsittelyä. Metsän kasvatus voi edellyttää kasvupaikan kuivatusta ja maaperän ravinnetalouden korjaamista lannoituksella, jotta puusto kasvaisi hyvin myyntikelpoiseksi. Tuhkalannoituksella voi lisätä puuston kasvua jopa 30-40 vuoden ajan.  

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa puustoa kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena, jolloin vältetään avohakkuu. Metsän uudistamisesta ei tällöin synny kustannuksia. Esimerkiksi rehevissä suometsissä on yleensä hyvät luontaisen uudistamisen mahdollisuudet.  

Suoalueen hakkuut ja metsänhoitotyöt kannattaa aina toteuttaa laajempana kokonaisuutena. Metsäalan toimijoilta voi tiedustella, onko hakkuissa ja hoitotöissä mahdollista tehdä yhteistyötä lähialueen muiden metsänomistajien kanssa. Näin voi säästää töiden kustannuksissa. Suometsissä, kuten kivennäismaillakin, on tärkeää tehdä oikeaan aikaan kaikki tarvittavat metsänhoitotyöt.  
 

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa puustoa kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena, jolloin vältetään avohakkuu. Kuvan suometsässä on tehty pienaukkohakkuu.  

Kuinka voin vaikuttaa siihen, että suometsästäni tulisi sen kasvatusaikana mahdollisimman vähän ilmastopäästöjä ja kuormitusta lähivesistöihin?  

Suometsien vesistökuormitusta ja ilmastopäästöjä voidaan minimoida välttämällä turhia kunnostusojituksia, eli avaamalla vain metsänkasvun kannalta välttämättömät ojat. Ojien kunnostuksen tulisi aina perustua tarveharkintaan.  

Vesiensuojelumenetelmillä voidaan pienentää kuormitusta. Tehokkaimpia menetelmiä ovat pintavalutus- ja virtaamansäätörakenteet, kuten putkipadot.  

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa kasvava puusto haihduttaa luontaisesti vettä ja auttaa pitämään pohjaveden pinnan sopivalla korkeudella, eli noin 30-40 senttimetrissä. Liian korkealla oleva pohjaveden pinnantaso hidastaa puuston kasvua ja lisää vesistökuormitusta. Liian syvällä oleva vedenpinnantaso puolestaan lisää turpeen hajoamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.  

Milloin suometsässä tarvitaan kunnostusojitusta? 

Kunnostusojituksella tarkoitetaan vanhojen ojitusalueiden ojien avaamista. Moni asia vaikuttaa siihen, onko kunnostusojitukselle tarvetta. Tärkein sääntö on, että pohjaveden pinnan pitäisi pysyä 30-40 senttimetrin syvyydessä kasvukauden aikana. Tätä korkeammalla oleva pohjaveden pinta haittaa puuston kasvua ja lisää myös metaanipäästöjä.  

Jos maaperän ja puuston haihdunta riittää kuivatukseen, silloin vanhoja ojia ei tarvitse avata. Etelä-Suomessa riittävä määrä puustoa on vähän yli sata kuutiometriä hehtaarilla ja Pohjois-Suomessa jonkin verran enemmän. Haihduntaa voidaan lisätä myös tuhkalannoituksen avulla. Tällöin myös hieman pienempi puumäärä riittää, kun lannoitus lisää haihduttavan neulasmassan määrää. Kunnostusojituksen yhteydessä on tärkeä muistaa, ettei tehdä liian syviä ojia ja vesiensuojeluun kiinnitetään erityishuomiota. 
 

Suometsien sulan maan aikainen puunkorjuu onnistuu hyvin oikeanlaisella kalustolla, kuten leveillä ja kantavilla teloilla varustetuilla koneilla.  
 

Mitä asioita täytyy muistaa suometsien puunkorjuussa?  

Talvet ovat lyhentyneet, mikä vaikeuttaa puunkorjuuta suometsistä. Leutoina talvina maa on pehmeää, eikä kanna kunnolla raskasta korjuukalustoa. Etenkään eteläisessä Suomessa ei ehditä korjata puuta kaikista suometsistä talvipakkasten aikana.  

Varteenotettava vaihtoehto on korjata puuta suometsistä sulan maan aikaan heinä-elokuussa, kun puuston haihdunta on suurimmillaan. Esimerkiksi tänä vuonna lähes kaikki talvileimikot ovat olleet korjattavissa myös kesäaikaan, koska kesä oli erittäin kuiva. Sulan maan aikaan puuta voidaan korjata pääasiassa normaalilla konekalustolla, joka on varusteltu leveillä kantavilla teloilla. Parhaita kesäkorjuukohteita ovat runsaspuustoiset rämeet, joista kertyy hakkuutähdettä. Havunoksia kannattaa laittaa ajouriin, mikä parantaa uran kantavuutta. Myös suomailla tulee muistaa juurikäävän torjunta kesäaikaisessa puunkorjuussa, vaikka metsätuholaki ei siihen kaikilla kohteilla velvoita.   

Metsään.fi-palvelussa on korjuukelpoisuuskartta, josta voi tarkastaa oman leimikon kantavuuden. Kartalla erottuvat selvät talvileimikot ja kesäkorjuuseen sopivat kohteet. 

Miten uusi taimikko perustetaan suometsään?  

Suometsään voi perustaa uuden taimikon kylvämällä, istuttamalla tai luontaisesti. Kaikki on kiinni kasvupaikasta ja metsänomistajan päämäärästä.

Pääasiallisesti suometsät uudistetaan kuuselle tai männylle, mutta hieskoivu lasketaan suometsissä kasvatuskelpoiseksi puulajiksi ja sitä kannattaakin yleensä kasvattaa sekapuuna. Tarvittaessa maa muokataan kaivinkoneella. Maanmuokkauksessa on tärkeää muistaa vesiensuojelu ja välttää liiallista muokkaamista, joka myös yleensä lisää taimikonhoidon työmäärää.  

Kuusta ei saisi istuttaa tai uudistaa luontaisesti liian karuille turvemaille. Toki ylitiheä hirvieläinkanta joskus vaatii valitsemaan tämän vaihtoehdon. Taimikonhoitovaiheessa tulisi huolehtia, että metsään jäisi eri puulajeja, myös lehtipuita. Sekapuustoinen metsä on vähemmän altis metsätuhoille kuin yhden puulajin metsä. Se on hyvä myös maisemalle ja luonnon monimuotoisuudelle.  
 

​​​​​​​

Suometsään voi perustaa uuden taimikon kylvämällä, istuttamalla sekä luontaisesti. Kuvassa luontaisesti kasvuun lähtenyt männyntaimi.
 

Milloin suometsä kannattaa suojella tai ennallistaa?  

Suojeluun ja ennallistamiseen kannattaa ensisijaisesti valita puustoisia tai harvinaisia suotyyppejä. Uhanalaisimpia ovat rehevät suotyypit eli letot ja korvet. Varsinkin eteläisessä Suomessa luonnontilaisten soiden, erityisesti korpien, pinta-ala on ojituksen seurauksena huomattavasti pienentynyt.  

Kohteiden soveltuvuutta suojeluun arvioidaan monimuotoisuutta ilmentävien rakennepiirteiden avulla. Mitä useampi rakennepiirre löytyy, sen arvokkaampi kohde on monimuotoisuuden kannalta. 

Ennallistamisesta saadaan hyöty paras silloin kun kohde liittyy suojeltuun alueeseen tai täydentää suojeluverkostoa. Ennallistaminen voi olla hyvä vaihtoehto myös, jos suometsä on esimerkiksi metsästys- tai virkistyskäytössä.   

Suometsissä monimuotoisuutta voidaan säilyttää ja lisätä metsänhoitotoimien yhteydessä. Hakkuiden yhteydessä jätetään säästöpuita, joiden annetaan järeytyä, kuolla ja lahota metsään.  
 

​​​​​​​​​​​​​​
Kuollut ja lahoava puu on tärkein metsäluonnon monimuotoisuutta ilmentävä rakennepiirre.