Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Maalaisjärki ja sisu auttavat puuauton ratissa

Porilainen Sarah Lindahl nauttii isojen asfalttiteiden ja pienten metsäteiden vaihtelusta, kun puuauton kuljettajan työ vie kuormalta toiselle. Välillä yllättävät tilanteet vaativat kuskilta kekseliäisyyttä.

Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.
Sarah Lindahl keltainen turvakypärä päässään on kuvan etualalla, taustalla erottuu lähes täydessä lastissa oleva puunkuljetusauto.

Täysi kuorma päällä metsässä, niin onhan se vaan hienoa, sanoo puuautonkuljettaja Sarah Lindahl.

19.09.2017

Teksti Laura Hyvönen | Kuvat Katriina Liusjärvi

Lapsuudessaan porilainen Sarah Lindahl sai istua muutaman kerran naapurin maitorekan kyydissä. Sittemmin tie vei ammattikouluun ja raskaan kaluston asentajaksi, mutta vielä yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi opiskellessaan Lindahl tuumasi, ettei ajaisi täysperävaunua koskaan.

– Monikaan ei uskonut, että tykkäisin kuljetushommista. Puunajoon minulla ei ollut kytköksiä ja kuorman sidonnasta oli puhuttu kerran opintojen aikana. Harjoittelussa jo mietin, että nostan kyllä hattua niille, jotka selviävät metsässä yksin näiden vermeiden kanssa, Lindahl muistelee.

Opettajan vinkistä löytyi harjoittelupaikka Kuljetus Saarivirta Oy:ssä ja se muodostuikin mielenkiintoisimmaksi koskaan. Lindahl valmistui opinnoistaan yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Kesästä 2016 alkaen hän on ajanut samassa työpaikassa täyttä 12 tunnin työvuoroa yhdessä vaihtoparin kanssa.

– Vaihto on yleensä puoli neljän ja viiden välillä iltapäivällä tai aamuyöllä. Työaikamaksimi on 15 tuntia, sillä jos 12 tuntia on täynnä, ja olet metsässä kamojen kanssa, eihän niitä voi sinne jättää. Taukoja pidetään päivästä riippuen yksi tai kaksi.

Kuljettaja hakee puukuorman ja kurvaa sen jälkeen esimerkiksi sahalle tai junalle. Puut puretaan ja ajoneuvo siistitään, jonka jälkeen nokka kääntyy kohti uutta kuormaa. Välimatkat voivat vaihdella lyhyistä siirtymistä yli sataan kilometriin.

– Kun aloitin, minulta varmisteltiin, että erotanko männyn ja kuusen toisistaan. Aluksi luulin, että minulle kettuillaan, mutta tajusin, että se olikin oikea kysymys, Lindahl nauraa.

Puuauton kuljettaja Sarah Lindahl seisoo punaisen tukkirekan keulan edessä. Rekka on metsätiellä.
Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja Sarah Lindahl ajaa Kuljetus Saarivirta Oy:n puutavara-autoa 12 tunnin vuoroissa.

 

Kekseliäisyys apuna puukuskin työssä

Puukuskin työ ei suinkaan ole yksinäistä ratissa istumista.

– Olemme usein koko tuurin ajan jonkun kanssa puhelimessa. Loppujen lopuksi tulee metsässä nähtyä ihmisiä, mökkiläisiä tai tien asukkaita. Kyllä minä tykkään myös vähän itsenäisemmästä ja yksinäisemmästä työstä. Sitten nauttii siitä, kun näkee muita, Lindahl toteaa.

Puuauto kulkee niin isoja valtateitä kuin pieniä, kelirikkoisia metsäteitä. Lindahlin mukaan ratissa pärjää maalaisjärjellä ja sisulla.

– Vaikka millaisen kirjan lukisi puunajosta, niin aina on tilannekohtaisia tapahtumia ja pitää olla kekseliäisyyttä, että miten tästä selvitään. On sellainen McGyver-olo, kun saat korjattua metsässä jotakin. Jos tuntuu, että kaikkensa on yrittänyt, eikä katastrofille näy loppua, niin nakkelen muutamia työkaluja ja lasken vaikka kymmeneen.

Toisaalta juuri yllättävistä tilanteista selviäminen tuottaa paljon iloa.

– Vaihtelevuus on ihan ykkösjuttu. Kerran esimerkiksi selvisin talvisäässä tiukasta kurvista, eikä kärry kaatunut, vaan onnistuin hoitamaan tilanteen. Nautin tietysti, jos on pidempi jakso, että puu kulkee hyvin eikä ole vastoinkäymisiä. Saa vain huolettomasti päästellä.

Sarah Lindahl on puunkuljetusauton nosturissa ja lastaa metsätien varresta puukuormaa rekan kyytiin. ​​​​​​​​​​​​​​
Sarah Lindahl lastaa kuormaa auton nosturista käsin.

 

Puuauto kulkee säällä kuin säällä

Suomalaiset sääolosuhteet eivät ole aina helpoimmasta päästä ammattikuljettajallekaan.

– Luminen talvi olisi puunajon kannalta mukava. En usko, että kukaan tykkää, kun talvella isoilla teillä perävaunu alkaa harata kylki edellä liikenteessä. Pienet kallistelevat ja mutkaiset asfalttitiet ovat aika hurjassa kunnossa.

Puuauton ratissa saa nauttia suomalaisesta metsästä kauniina kesäöinä, mutta kuorma kasataan myös työvalojen loisteessa pilkkopimeässä. Vahva ammatti-identiteetti ja porukkaan kuulumisen tunne auttavat jaksamaan.

Työpäivien pituus on pimeinä vuodenaikoina haaste. Tuollaisia päiviä ei jaksaisi, jos olisi kauhean tosikkomeininki. On hienoa, kun on ajan kanssa päässyt näyttämään, että pärjää.

21-vuotias Lindahl uskoo ajavansa puuta ainakin muutaman vuoden. Kyllästymisen päivää ei ole koittanut, kun tuureja ajetaan kuorma kerrallaan.

– Täysi kuorma päällä metsässä, niin onhan se vaan hienoa!

Metsätien varressa on kaksi korkeaa puupinoa. Kauempana tiellä on puunkuljetusauto. ​​​​​​​​​​​​​​
Puuauto liikkuu isojen teiden lisäksi erilaisilla pienillä metsäteillä. Puutavaraa kuljetetaan useimmiten täysperävaunulla.

 

Metsäammattilaisen matkassa

  • Metsään-lehden uudessa Metsäammattilaisen matkassa -juttusarjassa tutustutaan metsäalan ammattilaisten arkeen. Juttusarja alkaa puunkuljetusauton ratin takaa, ja seuraavaksi kurkistetaan metsäkoneyrittäjän työhön. 
  • Metsäkeskuksen työntekijöiden arkea esitellään videoilla syksyn aikana. Videot julkaistaan Metsäkeskuksen YouTube-kanavalla.