Yhteismetsä on huoleton tapa omistaa metsää

Pari kertaa vuodessa lappeenrantalainen Ansa Lassila kääntää auton keulan kohti pohjoista. Noin 800 kilometrin ajomatkan aikana pellonreunoilla patsastelevat hirvet ehtivät muuttua poroiksi ja mäet tuntureiksi. Reissun määränpäänä on Salla, missä yhteismetsän osakkaat kokoontuvat keväisin ja syksyisin puhumaan metsänhoidosta ja parantamaan maailmaa.

Lassilan metsätila on kuulunut jo liki vuosikymmenen ajan Sallan yhteismetsään. Lassilan mukaan se on hänenlaiselleen etämetsänomistajalle kätevä ratkaisu.

– Isäni tämän asian aikanaan punnitsi. Siinä painoi varmaan paljon se, että meitä oli kaksi tytärtä, joista kumpikaan ei asunut Sallassa. Isä varmaan mietti, että miten ne metsät sitten hoidetaan. Yhteismetsässä on helppo olla osakkaana, kun ammattilaiset huolehtivat kaikesta, hän sanoo.

Maanmittauslaitoksen kaaviosta näkyy yhteismetsien lukumäärän ja pinta-alan kehitys viime vuosina.
 

Puukaupat ja hoitotyöt tehdään ajallaan

Sallan yhteismetsä on Suomen toiseksi suurin yhteismetsä, jonka pinta-ala on noin 70 000 hehtaaria. Osakkaita on yli pari tuhatta.

Yhteismetsän hoitokunta huolehtii, että esimerkiksi taimikonhoitotyöt ja ensiharvennukset tulevat tehtyä ajallaan ja metsänhoitosuositusten mukaisesti. Osakkaiden ei tarvitse tehdä paljon muuta kuin ilmoittaa tilinumeronsa yhteismetsälle, ja he saavat osuuksiensa mukaan pankkitilille tuloa yhteismetsän tuottamasta ylijäämästä. 

– Meidän osakkaiden saamat osuudet ovat verotonta tuloa, kun yhteismetsä huolehtii myös verotuksesta. Tuloa tulee tasaisesti, kun isossa metsässä on eri-ikäistä ja eri kasvuvaiheessa olevaa puustoa, Lassila kertoo. 
 

Yhteismetsiä perustetaan lisää joka vuosi

Kiinnostus yhteismetsien perustamiseen on kasvanut tasaisesti. Viisitoista vuotta sitten yhteismetsiä oli koko maassa 140, ja tänä vuonna niitä on jo noin 500. Metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen Suomen metsäkeskuksesta ei ole yllättynyt yhteismetsien suosiosta. 

– Yhteismetsiä hoidetaan metsäsuunnitelman mukaan, omavalvonta pelaa, metsätiet pysyvät kunnossa ja metsät hoidettuina. Se on suuri vahvuus ja tarkoittaa sitä, että metsästä tulee osakkaille jatkuvaa, tasaista tuottoa, Matilainen sanoo. 

Yhteismetsän suuresta pinta-alasta on etua esimerkiksi puukaupoissa, kun ostajat usein maksavat isoista puueristä hyvän hinnan. Myös isoissa hankinnoissa, kuten taimiostoksissa, yhteismetsä voi saada hintaetua.
 

​​​​​​​

Yhteismetsien määrä kasvaa tasaisesti, kertoo metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen Metsäkeskuksesta.
 

Matilaisen mukaan alle sadan hehtaarin yhteismetsää ei oikeastaan kannattaisi edes perustaa. Yhteismetsien etuna on hänen mielestään juuri se, että metsät säilyvät yhtenäisinä isoina kokonaisuuksina, eivätkä pirstoudu pieniksi tiloiksi. 

– Pienillä yksityisillä metsätiloilla ei usein ole taloudellista merkitystä omistajilleen, ja siksi metsät voivat jäädä hoitamatta. Yhteismetsäosuuksia on helppo jättää myös perintönä jälkipolville sen sijaan, että metsää pilkottaisiin yhä pienempiin osiin, Matilainen selvittää.
 

Osakkaat saavat tietoa kokouksissa

Ansa Lassila ja muut Sallan yhteismetsän osakkaat kutsutaan säännöllisesti kokouksiin, joissa kerrotaan tehdyistä metsätöistä sekä käydään läpi tilinpäätös ja tulevat suunnitelmat. Kokouksen päätteeksi osakkaat saavat kauhaista lautasilleen käristystä, joka on tehty yhteismetsän alueelta metsästetystä hirvenlihasta. 

– Se on yksi meidän eduistamme. Olemme myös sopineet, että osakkaat saavat vuokrata yhteismetsän erämökkejä edulliseen hintaan, Lassila kertoo.

Yksityiseen metsänomistukseen verrattuna yhteismetsässä on toki myös tiettyjä rajoituksia. Yhteismetsästä ei saa esimerkiksi kaataa omin luvin polttopuita tai raivata taimikkoa, vaan sellaisista asioista tulisi päättää yhdessä osakkaiden kesken. 

Ansa Lassila haluaa osallistua yhteismetsän kokouksiin säännöllisesti, vaikka ajomatka Sallaan onkin pitkä. Talousalan ammattilaisena häntä kiinnostaa erityisesti yhteismetsän taloudenpito. 

– Meidät pidetään hyvin ajan tasalla yhteismetsän asioista. Ei myöskään tunnu siltä, ettei minulla olisi tarpeeksi päätösvaltaa. Uskallan avata suuni kokouksissa, jos minulla on jotain kysyttävää tai sanottavaa, Lassila sanoo.

Lassilan mukaan yhteismetsään liittymistä kannattaa harkita, jos asuu kaukana metsästään eikä ole tietoa tai kokemusta metsänhoidosta. Hän ei osaa kuvitella vaivattomampaa tapaa omistaa metsää.
 

​​​​​​​

Ansa Lassila käy kaksi kertaa vuodessa yhteismetsän kokouksissa ja mökillään Sallassa. Ajomatkaa kertyy mittariin noin 800 kilometriä suuntaansa.